...sanoi veljeni joskus pikkulapsena. Siitä onkin tullut lentävä lause perheessäni, ja sehän soveltuu toki jok'ikiseen reissuun. Erityisesti näihin Japaniin suuntautuviin.
Eli täälläpä olen nyt viettänyt jo pikkuisen päälle viikon! Joka päivä on sen verran kiireinen, etten ole vieläkään saanut edes kaikkea oleellista hoidettua, mutta aloitetaanpa tarina viime viikon maanantaista:
Finnairin lentokone oli ahtaampi kuin muistin, tai sitten se oli eri kone, tai sitten keskipaikoilla on enemmän tilaa, sillä ainakin ikkunapaikalla olo oli kuin hattivatilla veneessä. Ahtauteen kyllä tottui 9 tunnin lennon aikana, mutta nukkumaan en kyennyt kuin suunnilleen tunnin verran. Matkaseuraa minulla onneksi oli, ja Finnairin elokuvavalikoimasta löytyi Hobitti 2, jonka katsoin japaniksi dubattuna. Ihan parasta viihdettä. Edellisellä Japanin-matkallani katsoin elokuvan ensimmäisen osan japaniksi. Saa nähdä, mahtaako paluulennolla olla sitten kolmaskin osa valikoimassa. Mutta siihen on vielä aikaa!
Lentokentältä asuntolalle suunnistin Yasaka-taksilla. Olin varannut ko. palvelun netissä, joten selvittyäni maahantulotarkastuksesta ja tullauksesta läpi suuntasin Yasakan pisteelle, jossa meitä oli vastassa kuljettaja ja muita kyytiin hyppääviä.
Matka kentältä Kiotoon kesti pari tuntia, mutta tarkoitus oli päästä ihan kotiovelle asti. Luultavasti ihan oman huolimattomuuteni vuoksi tosin omalla kohdallani taksi pysähtyi osoitteessa Yoshida kokusai kouryuu sentaa, joka sijaitsee pääkampuksella, eikä asuntolalla Yoshida kokusai kouryuu kaikan, joka puolestaan sijaitsee eteläkampuksella. Olisin voinut kirjoittaa osoitteen tarkemmin niin olisin varmaan tältäkin säästynyt. Mutta paikallisten ohjeistusta seuranneesta "on se kyllä aika kaukana" -kommentoinnista huolimatta kävelymatkaa oli viitisen minuuttia eikä eksymisvaaraakaan ollut.
Suosittelen lämpimästi Yasakaa, sillä 3500 jeniä on pieni hinta siitä, että pääsee noinkin pitkän matkan kivuttomasti ilman että tarvitsee raahailla laukkujaan julkisissa tai edes vaihtaa kulkuvälinettä! Enpä äkkiseltään muista, puhuivatko kuljettajat englantia juurikaan, mutta eipä tuossa tilanteessa kovin paljon tarvinnutkaan kommunikoida.
näkymä asuntoni parvekkeelta! pahempikin voisi olla - toisella puolella käytävää asuvat joutuvat katselemaan rakennustyömaata.
Saavuin asuntolalle klo 12.30 aikoihin - ja toimisto oli tietenkin suljettuna juuri lounasaikaan klo 12-13. En lopulta tosin joutunut odottamaan edes puolta tuntia, sillä minut otettiinkin vastaan jo vähän ennen yhtä, jotta pääsin heti yhdeltä osallistumaan asuntolaorientaatioon saatuani ensin avaimet ja muutaman monisteen ja vietyäni matkatavarani huoneeseeni. Huoneeni sijaitsee kolmannessa kerroksessa, mutta täällä on hissi.
Orientaatio pidetiin englanniksi, sillä kaikki asukkaat eivät osaa japania (enkä nyt itsekään mikään pro ole). Saimme infoa mm. säännöistä, kierrätyksestä, vuokranmaksusta, pyykinpesusta, netin käytöstä ym. oleellisesta ja mukaan vielä petivaatteet. Lakanat saa täällä käydä vaihtamassa vaikka joka perjantai uusiin jos siltä tuntuu. Niitä ei siis tarvitse itse pestä, muun pyykin peseminen maksaa 200 jeniä / pesu, mutta omaa pesuainetta ei tarvitse.
Yoshidassa ei muuten ole langatonta nettiä, mutta LAN-kaapeleita saa 100-jenin kaupoistakin. Reitittimen saatan tosin hankkia myöhemmin, jotta saan wifin käyttöön täällä...
Meillä on puhuva vessa, mutta ei wifiä. En kestä. Samaa päivittelee myös ainakin amerikkalainen seinänaapurini.
kylpyhuone on pieni mutta kyllä sinne mahtuu! oma (puhuva) kylpyamme on luksusta.
Muutoin asuntola on oikein kiva. Rakennus on uusi ja ainakin oma huoneeni oli saapuessani suorastaan kiiltävän siistissä kunnossa. Vuokra ja sähkölasku maksetaan kuun lopussa, joten kerron niistä sitten kun niiden aika on. Kieltämättä vähän hirvittää, kun en osaa arvioida, paljonko sähkölasku tulee olemaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kiotossa on edelleen hyvin lämmin, mutta en toistaiseksi ole joutunut käyttämään ilmastointilaitetta, jonka käyttämättä jättäminen säästänee jonkin verran jenejäni. Talven varalle, kun ilmeisesti tulee hyytävän kylmä. Ja ensi kesän varalle, jota en halua vielä edes kuvitella, jos syys-lokakuussakin on näin lämmin.
kiiltelevä tiskiallas... juu ei ole näin siistiä enää. tarvitsen lisää vaatteita!
Asuntolan toimisto sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa ja on auki maanantaista lauantaihin. Ulko-ovesta pääsee sisään avainkorttia vilauttamalla, joten mitään ns. kotiintuloaikoja / porttien sulkeutumisaikoja ei sentään ole. Vieraat eivät saa yöpyä asuntolassa, mutta käymään tänne saa tulla. Näin ainakin muistelisin ohjeistuksesta - tässä ensimmäisten viikkojen aikana infotulvaan meinaa hukkua, joten jokaista yksityiskohtaa ei mitenkään voi muistaa.
ikkuna on iso ja ihana, pieni parvekekin löytyy sen takaa. talvella saatan kirota kylmyyttä, mutta murehditaan sitä sitten.
Kaiken tämän härdellin keskellä kurssitkin ovat jo alkaneet, mutta niistä ja muista opinnoista kertoilen lisää myöhemmin, ettei tämä postaus pääse enempää paisumaan. Yritän olla stressaamatta, mutta kieltämättä olen vieläkin ihan pihalla kaikesta ja otsikon kaltaisia ajatuksia pyörii mielessä päivittäin.
Tässäpä siis lopuksi pari rauhoittavaa kuvaa Ginkakujista, kävelymatkan päässä sijaitsevasta kuuluisasta temppelistä, jota käväisin vilkaisemassa jo viime viikon tiistaina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti