maailman pisin viikko

Aiemmin mainostamani viimeisen Suomi-viikon lomailu on kyllä ollut jotain ihan muuta kuin rentouttavaa. En ole kovin stressaantunut, lähinnä ottaa päähän ja tympii, kun kaikkia odottamattomia vastoinkäymisiä kazaantuu (pun intended) tielle. Pahoittelen tämänkin postauksen kuvattomuutta, en nyt millään ehdijaksaviitsi räpsiä kuvia matkalaukuistani tai muustakaan, instagramista löytyy joitain tärkeitä otoksia, ja ylihuomenna olenkin sitten jo Japanissa kuvailemassa vähän mielenkiintoisempia maisemia.

Mutta eipä mennä asioiden edelle, vaikka lento lähteekin siis huomenna. Nappasin tässä päivänä muutamana riemukseni suuren suosion saavuttaneen syysflunssan ja kärvistelinpä sitten useamman päivän pakkoavioliitossa nenäliinapaketin kanssa ja ruumiinlämpö hiukan kohonneena. Fiilis on sanalla sanoen paska. En ole jaksanut edes yrittää Skyward Swordin päävastusta, koska tässä tilassa tuo Wiin kapuloiden heiluttelukin on jo aika rankkaa urheilua. Odotan innolla, miten mahtavalta lentokoneen paineet tuntuvatkaan poskionteloissa, ahh. Tätä riemua syvensi entisestään tietenkin naistenvaivat, oh joy.

Oli tarkoitus kerrata urakalla kanjeja, olin ihan hyvässä vauhdissa vielä viime viikolla, mutta lienee selvää, ettei flunssaisena ihan hirveästi kykene takomaan päähänsä tai lihasmuistiinsa niitä hirvittäviä häkkyröitä. Alan pikkuhiljaa alistua kohtalooni, että jokin alkeistason kurssi odottaa... Siinä vaiheessa yritän tosin jostain taikoa mystisiä japanin kielen taitoja ja selittää opettajille, että minä en nyt vain kipeänä pystynyt ja oikeasti olen ihan tosi hyvä katsokaa nyt tätä JLPT-todistustakin, älkää niitä pisteitä kuitenkaan... Lähtötasotesti on tosiaan jo 30.9. tiistaina.
En jaksa uskoa, että tämä flunssa vielä siihen mennessä on ohi, eikä varmasti ole jet lagikaan.

Lopullinen pakkaaminenkin jäi sitten viime tinkaan. Eli varmasti pakkasin liikaa kaikkea turhaa ja liian vähän sitä, mitä oikeasti tarvitsisi. En epäile, etteikö Japanista löytyisi kaikkea tarpeellista (ja varsinkin tarpeetonta), mutta en osaa yhtään arvioida, että milloin mahtaa olla ensimmäinen päivä, jolloin kerkeän shoppailemaan. Joka tapauksessa kaikki kamani mahtuvat yhteen ruumaan menevään laukkuun sekä käsimatkatavaroihin. Jos jotain oikeasti tärkeää unohtuu, niin siskoni onneksi tulee visiitille jo marraskuussa. Koneeseen kiskaisen päälleni rennot vaatteet ja reppuun pakkaan kevyemmätkin kuteet siltä varalta, että Kiotossa onkin ihan oikeasti lämmin.
Foreca lupailee, että +27 C ja aurinkoista.

Olenkin siis tässä ehtinyt jo kateellisena ja malttamattomana ihastella kuvia ja postauksia kauniista ja lämpimistä maisemista, sillä Kioton seudulla majailee tällä hetkellä jo useampikin opiskelututtu ja -kaveri. Tiistaisen räntäsateen jälkeen otan oikein mielelläni uuden kesän vielä hetkeksi.

Joten kaikesta tästä ulisemisesta huolimatta huomenna suunnataan tukkoinen nokka kohti Japania!