mikä kumman kuinep?

Ensimmäiset luennot alkoivat jo ihan ensimmäisellä viikolla, ja nyt on kaikki ilmoittautumiset ja paperityöt hoidettu. Tämän postauksen aihe on siis sellainen, jonka luulisi ainakin tulevia Kyoudai-vaihtareita kiinnostavan: kurssivalinnat

Olen kuullut aika paljon valitusta siitä, että KUINEP-ohjelma (=Kyoto University International Education Program) on ihan sieltä ja syvältä ja että nyyh, täällä puhutaan englantia. Kannattaa ottaa selvää vaihtokohteenne opetustarjonnasta, sehän on myös edellytys vaihtoon hakemiselle. Jos enkkuohjelmat ei kiinnosta, niin suosittelen katsomaan niitä japanin kielen ja kulttuurin linjoja mieluummin. Kuinepissa kun on pakko opiskella muutakin kuin japania, ja vaihtareidenkin kesken aika pitkälti höpistään englanniksi ihan siitäkin syystä, että tänne pääsyn edellytyksenä ei ollut japanin kielen taito, eivätkä kaikki sitä puhu (vielä) ollenkaan.

Itsehän olen siis erittäin tyytyväinen siihen, että saan opiskella muutakin kuin kieltä, koska kaipasinkin kovasti vaihtelua. Aluksi tosin vaikutti siltä, että kovin paljon kulttuuri- tai yhteiskunta-aiheisia kursseja ei ole tarjolla, mutta tarpeeksi kun jaksoi kurssikuvauksia syynätä, niin löytyihän täältä valinnanvaraa vaikka kuinka. Koska päädyin ottamaan 5 japaninkurssia, en kuitenkaan halunnut ottaa muita kursseja minimimäärää (6) enempää. (Japanin kielen taitajille tiedoksi: täällä saa myös opiskella japaninkielisillä kursseilla, jos kielitaito vain riittää!)

Lukujärjestykseni näyttää nyt siis tältä:

KUINEP-kursseja pitää valita vähintään 2, loput kurssit saa valita kuinepeista tai Liberal Arts -kursseista. LA-kursseissa on enemmän valinnanvaraa ja kursseja on tarjolla sekä englanniksi että japaniksi. Valitsin pelkästään englanninkielisiä, joista puolet (kolme ensimmäistä) ovat Liberal Arts -kursseja ja puolet (kolme viimeisintä, ylläri) KUINEP-kursseja:

Topics in Human Geography
Tämä on ehkä eniten tervetuloa-takaisin-koulunpenkille-kurssi. En ole mitään maantiedon tapaista opiskellut sitten lukion ensimmäisen (?) vuoden. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. väestönkasvu, maahanmuutto, pakolaisuus, väestörakenteet... Siis todella perustason kurssi, ei mitenkään erityisen haastava. Ihan mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä tarjoa hirveästi mitään uutta - toisaalta luulisi ainakin olevan helppo! Kurssisuoritus arvioidaan läsnäolon ja keskusteluun osallistumisen, tehtävien, välikokeen ja jonkinlaisen lopputyön perusteella.

Introduction to Anthropology
Tätä kurssia en päässyt koeajamaan ollenkaan, koska ensin kurssin ajankohta siirrettiin niin, että olin juuri kokeilemassa yhtä toista kurssia, sitten seuraavana viikkona oppituntia ei pidetty kansallisen pyhäpäivän (ja taifuunin) takia. Sitten tulikin jo aika lyödä kurssivalinnat lukkoon, ja koska en halunnut ottaa testaamaani Japanese Politics -kurssia, päädyin valitsemaan tämän sokkona. Kurssilla on tarkoitus höpöttää paljon, oppitunteja varten luetaan artikkeleita ja lopuksi pitää kirjoittaa essee. Opettaja vaikuttaa ihan hauskalta ja kurssi melko perussetiltä, kyseessä kun on nimenomaan johdatus antropologiaan.

Art, Culture and Technology
Hysteerisen naurun pidättely oli ensimmäisellä luennolla todella hankalaa. Opettaja on (tahattoman) koominen ja kellonaika 16.30 - 18.00 jo itsessään aiheuttaa lievää hajoilua. Tällä kurssilla meidän on tarkoitus ihan oikeasti toteuttaa taideprojekti. Toisaalta siis mukavaa vaihtelua muiden kurssien keskelle, mutta tulee kyllä viemään aika reippaasti aikaa, sillä projektit toteutetaan ryhmissä, ja kyllä te tiedätte millaista ryhmätöiden tekeminen välillä on... Samoin kielimuuri ja kommunikointiongelmat tulevat tällä kurssilla vastaan toden teolla. Tämän viikon tunnilla esimerkiksi sain jo ensimmäiset miksi olet tuollainen egoisti -haukut, vaikka en nähnyt moiselle syytökselle mitään syytä. Aikamoinen jokerikurssi siis, en ehkä suosittele heikkohermoisille. Toisaalta ryhmäni on hauska ja ainakin kurssi on jotain ihan erilaista muihin verrattuna. Silti ehkä toivon, että olisin sittenkin ottanut sen politiikkakurssin...

Understanding Education, Human Lives and Culture from Philosophical and Sociological Perspectives
Näin käsittämättömällä otsikolla varustettu kurssi oli pakko vilkaista. Odotukseni eivät olleet kovin kummoiset, mutta tämä kurssi vaikuttaa huipulta! Johtunee hyvin pitkälti aivan mahtavasta opettajasta, mutta kieltämättä aihekin on kiinnostava: kurssilla perehdytään japanilaiseen koulutusjärjestelmään ja pyritään ymmärtämään koulutusta (ja elämää ja kulttuuria...) mahdollisimman syvällisesti. Opettajamme oli myös sattumoisin hyvin innoissaan siitä, että kurssille osallistuu suomalainenkin opiskelija, arvatkaa kuka joutuu siis vastailemaan kysymyksiin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä... Kurssia varten luetaan artikkeleita (kieltämättä hyvin vaikeaselkoisia), keskusteluun täytyy osallistua aktiivisesti ja lopuksi täytyypi kirjoitella ainakin kurssikuvauksen mukaan 2-3 esseetä, mutta en muista tarkemmin minkä pituisia.

Introduction to Classical Japanese Literature
Ajattelin, että on ihan hyvä olla jokin "oman alan" kurssi myös, varsinkin koska minulla on jäänyt jokseenkin vähäiseksi (=olemattomaksi) Japanin kirjallisuuden opiskelu Helsingin yliopistossa... siitäkin huolimatta, että professorimme on kirjallisuuden asiantuntija, heh.
Kurssi vaikuttaa ihan tappavan tylsältä, sillä jok'ikinen asia väännetään rautalangasta. Tulee vähän sellainen olo, että opettaja pitää meitä omaan ajatteluun kykenemättöminä... Mutta ehkäpä hän on vain yli-innokas analysoimaan tarinoita itse. Kurssin edetessä tosin ryhmäkeskusteluille annetaan enemmän aikaa ja toinen luento oli selvästi ensimmäistä parempi, vaikkakin silti jokseenkin tylsä. Lopputyönä pitää kirjoittaa 10-sivuinen (riviväli 2!) essee, johon suurin osa arvioinnista perustuu.

Social Science Research Methods in Education I
Toinen koulutusaiheinen kurssini, ja kuten lukujärjestyksestä näette, viikon viimeinen oppituntini. Siksi olen ehkä ollut jokaisella kerralla melko puutunut, mutta opettaja on mukava ja kurssi vaikuttaa suht. helpolta ja ihan sopivan mielenkiintoiseltakin. Kurssilla täytyy yhden kerran pitää ryhmäesitelmä, mikä nyt ei varsinaisesti innosta, mutta minkäs teet.
Tarkoitus on myös käydä tarkastelemassa jonkin paikallisen ala-asteen oppituntia (tai useampia, jos oma aikataulu sallii) joulukuun puolella, mikä puolestaan kuulostaa oikeasti hauskalta! Lopputyönä voikin kirjoittaa raportin ko. kokemuksesta, ja jos ei paikalle pääse niin vaihtoehtoinenkin suoritustapa on onneksi olemassa. Kurssin puolivälissä pitää myös kirjoittaa essee, mutta sen ei tarvitse olla hirveän pitkä.

***

Tuleville vaihtareille muistutukseksi: yrittäkää olla skarppina parin ekan viikon ajan, vaikka se onkin tuskallista ja hirveää säätämistä. Kursseja pitää ruveta heti kokeilemaan, mutta vasta hiukan myöhemmin rekisteröidytään, minkä jälkeen on vielä hetken aikaa "adjustment period", jonka aikana kursseja saa tiputtaa pois mutta uusille ei enää voi rekisteröityä. Japanin kielen kursseja ja KUINEP / LA-kursseja koskee lisäksi aivan eri aikataulut ja järjestelmät ja kaikki info on ripoteltu todella epämääräisesti eri monisteisiin, joita syydetään orientaatioissa jatkuvalla syötöllä. Lisäksi varoitan, että yliopiston intranet-järjestelmät ovat täällä vähintään yhtä syvältä kuin Helsingin yliopistossakin... Suurimman osan kurssi-ilmoittautumisista pystyy hoitamaan netissä, mutta muutamia kursseja varten tarvitsee saada erikseen kirjallinen hyväksyntä kurssin vetäjältä - itse tarvitsin allekirjoituksen Topics in Human Geography -kurssia varten, huomasin asian hyvin myöhään, naputtelin opettajalle sähköpostia ja sovin tapaamisen ja saatiin homma hoidettua.

Katsotaan nyt sitten, missä vaiheessa alan hajoilla essee-dedisten ynnä muun hauskan suhteen! Melkein vaikuttaa siltä kuin ei muuhun täällä olisikaan aikaa kuin opiskeluun, mutta se ei sentään (ainakaan toistaiseksi) ole totta - kunhan arkirytmiin pääsee, niin kyllä sitä aikaa jää muuhunkin puuhasteluun ja ihan vain siihen kuuluisaan jumittamiseenkin.

Kohta pitäisi olla aikaa siihen kuuluisaan juhlimiseenkin, tai vähintäänkin illanviettoon.
Vihdoin ja viimein, risut Kioton yössä - eli lähden erään suomalaisen kaverini kanssa izakayaan!

i am shokku

Pakollinen engrish-läppä otsikossa, pahoittelisin ellei se olisi omasta mielestäni hauska. Tämän postauksen aiheena on siis sellainen asia, josta en ajatellut joutuvani kirjoittamaan: kulttuurishokki!

Olin nimittäin ajatellut kyseisen termin tarkoittavan sitä, että kaikki tuntuu kauhean erilaiselta ja oudolta ja odottamattomalta. Minä olen kuitenkin Japanin kulttuuriakin opiskellut sen verran paljon, ettei mitään suurempia kummallisuuksia ole toistaiseksi ilmennyt, vaan kaikkeen olen aika pitkälti osannut varautua. Lähinnä olenkin kyllästynyt ja suoraan sanoen on vituttanut koko Japani.
En osaa kieltä, ruoka on paskaa (...siis se on kyllä hyvänmakuista mutta ravintoarvot ihan päin mäntyä, vaikken mikään terveysintoilija olekaan) ja vihannekset ja hedelmät järkyttävän kalliita, kevyenliikenteen sääntöjä ei kukaan noudata vaan pyöräilijät pörräävät ihan surutta milloin oikealla, milloin vasemmalla puolella ja kellonkin kilauttelu on ilmeisesti jollain tapaa epäkohteliasta, verkkopankki ei ole yleisessä käytössä vaan vuokranmaksukin pitää hoitaa pankissa tai automaatilla - jos osaa. Kaiken lisäksi olen koko ajan jotenkin todella tietoinen siitä, että olen kalpeanaamainen, isonenäinen ja vaaleatukkainen gaijin (=ulkomaalainen), joka ei osaa tehdä mitään oikein eikä tule koskaan olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Koin valaistumisen itse asiassa japanin kielen Academic reading -kurssilla, sillä ensimmäinen luettava teksti käsitteli kulttuurishokin viittä eri vaihetta, joista välittömästi koin olevani kolmannella:

自己再統合　eli suurin piirtein uudelleensopeutuminen, jolloin kaikki ongelmat ja voimattomuus alkaa ottaa päähän ihan toden teolla, mikä oikeastaan tarkoittaa kuitenkin sitä, että huomaa selkeästi vieraan kulttuurin ja omansa erot, ja ideaalitapauksessa tämän tiedostaminen voi johtaa siihen, että hyväksyy nämä erot ja kykenee syvemmin ymmärtämään uutta kulttuuria. Tai sitten voi taantua ykköstason vaiheeseen, jossa kaiken näkee vain todella pintapuolisesti.

Eli oikeastaan en varmaan olekaan maailman ainut ihminen, jota välillä suorastaan raivostuttaa, kun kerta joku on vääntänyt aiheesta oikein teoriankin. Eniten tässä vaiheessa nyppii ne ihastumisvaiheessa kieriskelijät, joille Japani on jotain uutta ja ihanaa ja unelmien täyttymys, sekä ne, jotka ovat jo sopeutuneet tähän maahan ja osaavat kielenkin lähes moitteettomasti. Myönnän olevani kateellinen. Oma kielitaitoni on surkea ja ujostelen sen käyttöä muutenkin, mutta ehkä minä tämän vuoden aikana uskaltaudun avamaan suuni japaniksikin - en tosin taatusti yhdenkään karavaanilaisen (= HY:n opiskelukavereiden) kuullen, koska ylpeyteni ei kestäisi sitä.
Itse asiassa viime perjantaina ilostuin siitä, että pari aasialaista vaihtaria juttelivat kanssani enimmäkseen japaniksi, vaikka kumpainenkin aloitti keskustelun ensin englanniksi ja välillä sitäkin käytettiin. Kevyitä small talk -tilanteita, monille japanin kielen ja kulttuurin linjoilla opiskeleville kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta minun kyynistä mieltäni nuo pikku keskustelut lämmittivät.

Erityisesti tänä viikonloppuna on pikkuhiljaa alkanutkin tuntua siltä, että elämä alkaa jotenkuten asettua raiteilleen. Kaksi ensimmäistä viikkoa piti juosta orientaatioissa, sählätä kurssivalintojen kanssa, hoitaa rekisteröinnit ja pakolliset hankinnat, kun asunnossa ei tänne saapuessani ollut edes vessapaperia. Ihan kaikkea minulla ei vieläkään ole - kuten esimerkiksi puhelinliittymää, joka sekin olisi tarkoitus kuitenkin käydä metsästämässä tuutorini kanssa ensi tiistaina - mutta pyörä, kattila, paistinpannu ja uusi tyyny sekä muutamat uudet vaatteet ovat tehneet arjesta selvästi mukavampaa. Samoin kurssivalintojen lyöminen lukkoon on vähentänyt epätietoisuutta ja ihmisiinkin on ehtinyt tutustua vähän enemmän. Siispä lähdenkin tästä pikapuoliin erään uuden tuttavuuden luokse ilmeisesti laittamaan ruokaa ja viettämään leffailtaa.

Tässä vielä loppukevennykseksi vuohi, joka mutusti pusikkoa tässä eteläkampuksen nurkilla eilen:

hengähdystauko

Kiireisen viikon keskellä oli pakko päästä hetkeksi hengähtämään, joten viime keskiviikkona lähdin saksalaisen kaverini Lauran kanssa katsomaan, miltä auringonlasku Kiyomizu-temppelillä (清水寺　Kiyomizu-dera) näyttäisi. Tämäkään temppeli ei kovin kaukana sijaitse, mutta meillä ei kummallakaan ollut pyörää, joten hyppäsimme bussiin (joka täällä maksaa yleensä 230 jeniä yhteen suuntaan). Itse temppelillä oli sen verran kunnostustöitä meneillään, että monet rakennuksista oli ikävästi huputettu muovilla, mutta kuten seuraavista kuvista näkyy, ei maisemiin todellakaan tarvinnut täysin pettyä:

matkalla temppelille! väenpaljous perille päästyä oli kaamea, turisteja ja koululaisryhmiä sattui olemaan samaan aikaan liikkeellä.

noin klo 17.20 otettu kuva - aurinko tosiaan laskee täällä varsin aikaisin.

Vaikka sulkemisaikaan oli enää vain reilu puolisen tuntia, päätimme mennä ihastelemaan myös temppelialueen sisäpuolta. Pääsylippu maksoi vaivaiset 300 jeniä, mielestäni aivan kohtuullinen hinta (Ginkakuji maksoi 500!).

täydellinen yhdistelmä modernia ja perinteista Kiotoa. kuva päätyikin myös blogin ulkoasuun, kuten saatoitte huomata!

kuin keskiyö, vaikka kello oli hädin tuskin puolta seitsemääkään.

kuunpimennys! kuvanlaatu on luvattoman huono, mutta pimennys oli aivan täydellinen ja taivas oli onneksi kirkas.

Tällaiset maisemat, hyvä seura ja oma kylpyamme ovat olleet pelastavia tekijöitä kiireen keskellä. Tässä kirjoittaessani nautin tosin myös kiireettömästä viikonlopusta, jonka aikana en ole sosialisointiakaan liikaa harrastanut - lukuun ottamatta eilistä hyvin randomia sattumusta, kun törmäsin kahteen suomalaiskaveriini Sanjou doorin risteyksessä, ja jotenkin mystisesti päädyin heidän ja monen muun Doshishan yliopiston opiskelijan kanssa joenvarrelle ryyppäämään iltaa istumaan. Itsehän olin aivan kiltisti ja lähdinkin hyvissä ajoin Book-Offin kautta takaisin kotiin, mutta muutamat muut saattoivat kallistaa useammankin horo yoi -juoman. Joo, horo joi. Aina yhtä hauska.

Nyt täytynee vielä kipaista kauppaan ostamaan sadesuojus pyörään, sillä taifuuni uhkaa jälleen, enkä halua että upouusi kullannuppuni joutuu heti kastumaan likomäräksi!

maailman kiireisin viikko

Näitä maailman kiireisimpiä viikkoja varmaan kertyy aika monta tähän vuoteen.
Perjantai-illan kunniaksi on kuitenkin aika tarinoida hiukan japanin kursseista - koska mitäpä muutakaan tekisin Kiotossa viikonloppuna kuin datailisin omassa huoneessani? Syy tähän törkeään rikokseen on se, että tämä kulunut viikko on ollut aivan luvattoman raskas, sillä koko viikko on pitänyt yrittää vääntää kurssivalinnat kuntoon, juosta orientaatioissa ja hoitaa virallisia asioita. Ei ole ollut varsinaisesti aikaa rentoutua, ja kaiken lisäksi sain vajaa viikko sitten kirjaimellisesti haudanvakavia uutisia koti-Suomesta. Yksityiskohtiin sen enempää pureutumatta sanon vain, että vaikken asiaa päässäni jatkuvasti pyörittelekään, taitaa se jonkin verran alitajunnassa vaikuttaa. En ole huippusosiaalinen ihminen muutenkaan, mutta nyt pitäisi tsempata oikein urakalla, jaksaa olla sosiaalinen ja hoitaa samalla velvollisuutensa. Tavallaan onkin oikein hyvä, ettei tekemistä todellakin riittää, mutta kuluttavaa tämä kieltämättä on.

Asiaan! Japanin kursseja varten piti siis tehdä lähtötasotesti, joka oli ikään kuin JLPT:n N4 - N1 -tasot yhdistettynä ja höystettynä lyhyellä kanjien luku- ja kirjoitusosiolla sekä muutaman lauseen kirjoittelulla. Aikaa oli 70 minuuttia ja mielestäni koe oli hirveä. Sainkin tulokseksi Intermediate II -tason, jolle alun perin ajattelin haluavanikin, mutta käytyäni III-kursseilla ajattelin niiden olevan ehkä ihan sopivia, joten seuraavaksi vuorossa oli opettajien kanssa neuvottelu...

Ilmeisesti pisteeni eivät kuitenkaan olleet jääneet kovin kauaksi Intermediate III -tasosta, koska pääsin ilman kummempia neuvotteluja rekisteröitymään III-tason kursseille. En nimittäin varmasti vakuuttanut kolmea vastassa ollutta opettajaa mennessäni juttelemaan aiheesta, en voi väittää loistaneeni kielitaidollani... Lisäksi en ollut ollenkaan varautunut valitsemaan kursseja tuossa vaiheessa, joten päädyin lopulta pudottamaan keskustelukurssin listaltani. Otan siis "vain" 5 japanin kielen kurssia syyslukukaudella - maksimi on 6 + 1 kanjikurssi. Aika moni KUINEP-opiskelija täällä ottaa vain 1-3 japanin kurssia, koska ne eivät siis KUINEP-ohjelman puolesta ole pakollisia ollenkaan, mutta oma yliopisto saattaa toki edellyttää niitäkin.

asuntolan käytävältä. tykkään miten valoisaa täällä on! japanin oppitunnit pidetään tosiaan samassa rakennuksessa, mutta sisäkautta en sentään pääse.

Tässäpä lista japanin kielen kursseistani sekä hiukan ensivaikutelmaa niistä:

文法　= kielioppi : Vaikutti ensimmäisen luennon perusteella ihan sopivalta. Aikamoista bunkei hyougen -settiähän tämä lähinnä on, sillä peruskielioppi pitäisi tietenkin olla hallussa jo. Onneksi en ole ainut, joka välillä hiukan takeltelee yksinkertaisempienkin juttujen kanssa, mutta eiköhän tämä tästä.

メディア聴解 = mediakuuntelu : Ainakin parempi kuin pelkkä choukai, vaikuttaa myös ihan hyödylliseltä. Ensimmäisen tunnin perusteella ei vaikuttanut ihan liian haastavalta, mutta varmasti vaikeutuu pikkuhiljaa. Kuuntelutehtävät eivät varsinaisesti ole vahvuuteni, mutta olettaisin selviäväni tästä kurssista.

論述読解 = akateeminen luetunymmärtäminen : Haastava. En ole vielä ostanut / kopioinut oppikirjaa, joten en pahemmin ehtinyt valmistautua oppituntia varten ja tunsin olevani ihan pihalla kaikesta. Mutta lohduttaa kuitenkin se, että eivät kaikki muutkaan olleet kurssilla ihan huippuhyviä. Niin ja kokeeseen saa ottaa sanakirjan mukaan, joten kyllä kai tästä selviää!

読解・文法 = luetunymmärtäminen + kielioppi : Työläs ja haastava. Challenging on ollut viime viikkojen muotisana vaihtarien kesken. Tänään kuitenkin oppitunti tuntui ihan sopivalta, sillä olin valmistautunut eilen illalla melko huolellisesti. Tällä kurssilla ei käytetä oppikirjaa, vaan opettaja jakoi ensimmäisellä luennolla monistenivaskan - myös sanaston, joka oli todellinen pelastus. Kurssilla on myös viikoittainen sanakoe, jossa pitää kirjoitella kanjien lukutapoja ja täydentää oikea sana (+muoto) lauseisiin.

作文 = esseekirjoitus : ...sakubun... Miksi, oi miksi, missä ihmeen mielenhäiriössä valitsin sakubun-kurssin?! Kuka muka ei vihaa sakubuneja? Voi apua. Tämä tulee luultavasti olemaan rankin kurssi, mutta toisaalta vaikuttaa myös ärsyttävän hyödylliseltä. Sakubuneja kirjoitetaan yhteensä 6, joista tosin ensimmäinen tarvitsi olla vain muutaman virkkeen mittainen. Loput 5 sitten oikeasti arvioidaan, ja niiden tulee olla n. 1000 merkkiä pitkiä. Tarkoitus on ilmeisesti myös lukea toisten kirjoittamia sakubuneja ja yrittää korjata niitä. Kuumottavaa, mutta kuten sanoin, hyödyllistä.

aaaarghhhhhh kurssivalintojen suunnittelu oli täyttä tuskaaaaaaaa...

Työmäärä tulee minulle olemaan aika suuri, koska en oikeasti koe olevani erityisen hyvä japanissa. Tasokoekin oli pitkälti monivalintaa. Mutta joskus täytyy haastaa itsensä! Toivon vain, etten stressaa liikaa ja hajoa kotitehtävien, esseiden ja kokeitten alle, koska kursseja ei saa enää keskeyttää. Hiukan kuitenkin lohduttaa se, etteivät kaikki muutkaan III-tason opiskelijat vaikuta olevan ihan huipputason japanin osaajia, vaikka muutamat toki puhuvat lähes täydellisesti ja monet aasialaiset tietenkin osaavat kanjeja meikäläistä 1000 kertaa paremmin...

Näiden lisäksi minun pitää opiskella yhteensä vähintään 6 KUINEP / Liberal Arts -kurssia per lukukausi. Kaikilla kursseilla en ole vielä käynyt, mutta ensi viikon loppuun mennessä nekin pitää lyödä lukkoon (vaikka rekisteröityä piti viimeistään tänään). Niistä ja stressinäppylöitä aiheuttaneesta kurssivalintaprosessista siis tarinaa myöhemmin.

Jotta ei aivan pääsisi unohtumaan, että kuitenkin majailen Kiotossa enkä pelkästään yliopiston luentosaleissa ja koska temppeleitä on täällä noin kahdeksansataamiljoonaa, postaan tähän loppuun vielä muutaman kuvan nurkan takana sijaitsevalta Yoshida jinjalta, jossa kävimme muutaman dormikaverin kanssa viime viikon lauantaina:

suunnilleen ainut ötökkä, josta pidän!

näkymää Daimonji-vuorelle. kuvien laatu voisi joo olla parempi... ehkäpä ostan kunnon kameran jonain päivänä.

kisu!

kieltotaulu!!! rakennus on kulttuurikohde, jonka alueella ei saa leikkiä...

Jep, tuonne varmaan suuntaan sitten rauhoittumaan, kun stressiä alkaa kerääntyä liikaa... Kyseinen temppeli sijaitsee siis ihan oikeasti aivan yliopiston pääkampuksen nurkalla.

Nyt kuitenkin avoimen ikkunani takaa sisälle tunkeutuu jokin herkullinen ruoantuoksu, joten pitää varmaan itsekin ruveta valmistamaan jonkinmoista iltapalaa. Syöminen on osoittautunut hiukan hankalaksi täällä - ruokarajoitteita minulla ei kuolettavan kiiviallergian ja hiukan suuta kutittavan banaanin lisäksi ole, mutta helpoiten saatavilla oleva suolassa ja rasvassa uitettu ruoka ei varsinaisesti ole sellaista kamaa, jota haluaisin joka päivä syödä. Olen ehkä jokseenkin huolissani siitä, että tulen lihomaan tämän vuoden aikana ne kuuluisat 10 kiloa, joten pitänee yrittää äkkiä löytää jokin mukava liikuntamuoto, jotta uskallan paremmalla omallatunnolla syödä paikallisia herkkuja!

hyvää kieltämättä oli, mutta miten mä aina onnistun tilaamaan ihan valtavia määriä?! hintaa koko hoidolla oli muistaakseni noin 4 euron verran...

taifuuni vilijonkka phanfone & kauhea kuyakusho

Koska tästä blogista on tarkoitus olla jotain hyötyä tuleville vaihtareillekin, joudun tylsistyttämään teitä näillä virallisemmillakin asioilla.

Viime maanantaina meillä oli klo 13 asti luennot peruttu taifuunin takia. Tai oikeastaan taifuunivaroituksen, koska ei täällä Kiotossa joutunut mitään suurempaa taifuunia kokemaan. Sunnuntaina satoi jonkin verran, mutta maanantaina sää oli itse asiassa oikein mukava, mitä nyt hiukan tuulinen. (Jep, seuraavakin taifuuni, Vongfong, on Japania lähestymässä, katsotaan mitä sen kanssa tapahtuu.)
Koska luentoja ei maanantaina kuitenkaan ollut, päätimme saksalaisen kaverini Lauran kanssa hyödyntää vapaan aamupäivän ja lähteä rekisteröimään osoitteemme.

Japaniin saapumisen jälkeen 14 vuorokauden sisällä pitää käydä rekisteröimässä osoite paikallisessa "kunnantalossa" (区役所 kuyakusho). Sekä minä että Laura olemme molemmat opiskelleet japania sen verran, että ajattelimme selviävämme keskenään. Eikä se oikeasti lopulta niin kamalaa ollut kuin etukäteen kuvittelin - englanninkielistä ohjeistustakin oli jonkin verran tarjolla, mutta suurin osa asioinnista tuli kyllä hoidettua japaniksi. Eli jos kokee, ettei oma kielitaito missään nimessä riitä, niin suosittelen pyytämään tuutoria tai jotakuta natiivia mukaan.

Luulen, että itse selvisin ihan hyvin. Ainakin minulla on nyt osoite kortissani ja vakuutuskortti lompakossa. Ohjeistuksen mukaan meidän tosiaan on pakko hankkia paikallinen terveysvakuutus, mikä on toki ihan hyvä ainakin jos oma vakuutus ei kata kaikkia mahdollisia sairaskuluja (omani ei esim. kata mahdollisista ihosairauksista koituvia kuluja, koska olen ko. ongelmista kärsinyt Suomessakin eikä niitä siksi lasketa matkasairauksiksi...). Ikävä joutua tietysti maksamaan ylimääräisestä ja mahdollisesti turhasta vakuutuksesta, mutta onneksi se ei ole kamalan kallis - 1700 jeniä kuukaudessa. Mitään ei kuitenkaan tarvitse maksaa vielä kuyakusho-käynnillä, mutta mukana pitää olla residence card, ja ainakin minua pyydettiin näyttämään myös passi ja opiskelijakortti. Jonkinlaiseen eläkejärjestelmään ilmeisesti piti myös liittyä, mutta opiskelijana siitä ei kuitenkaan tarvitse mitään maksaa...

Kuyakushon jälkeen seuraava suurempi sopimuksentekoa vaativa ongelma on sitten kännykkä. Minulla ei vieläkään ole paikallista puhelinliittymää, mutta yritän luultavasti korjata asian tulevana viikonloppuna. Saa nähdä, tarvitsenko natiiviapua sitä varten, vai selviänkö omalla kielitaidollani. Ymmärrän japania ihan kohtuullisen hyvin, mutta aktiivinen sanavarastoni on melko suppea, minkä lisäksi kielioppikaan ei ole niin selkäytimessä, että osaisin lennosta muodostaa täydellisiä lauseita. Onpahan ainakin varaa kehittyä... Tästä huolimatta en aio ottaa keskustelukurssia tällä syyslukukaudella. Ehkäpä pääsen harjoittamaan kielitaitoa käytännössä. Onhan tässä kuitenkin lähes kokonainen vuosi aikaa.

"tännekö tultiin, jumalauta"

...sanoi veljeni joskus pikkulapsena. Siitä onkin tullut lentävä lause perheessäni, ja sehän soveltuu toki jok'ikiseen reissuun. Erityisesti näihin Japaniin suuntautuviin.

Eli täälläpä olen nyt viettänyt jo pikkuisen päälle viikon! Joka päivä on sen verran kiireinen, etten ole vieläkään saanut edes kaikkea oleellista hoidettua, mutta aloitetaanpa tarina viime viikon maanantaista:

Finnairin lentokone oli ahtaampi kuin muistin, tai sitten se oli eri kone, tai sitten keskipaikoilla on enemmän tilaa, sillä ainakin ikkunapaikalla olo oli kuin hattivatilla veneessä. Ahtauteen kyllä tottui 9 tunnin lennon aikana, mutta nukkumaan en kyennyt kuin suunnilleen tunnin verran. Matkaseuraa minulla onneksi oli, ja Finnairin elokuvavalikoimasta löytyi Hobitti 2, jonka katsoin japaniksi dubattuna. Ihan parasta viihdettä. Edellisellä Japanin-matkallani katsoin elokuvan ensimmäisen osan japaniksi. Saa nähdä, mahtaako paluulennolla olla sitten kolmaskin osa valikoimassa. Mutta siihen on vielä aikaa!

Lentokentältä asuntolalle suunnistin Yasaka-taksilla. Olin varannut ko. palvelun netissä, joten selvittyäni maahantulotarkastuksesta ja tullauksesta läpi suuntasin Yasakan pisteelle, jossa meitä oli vastassa kuljettaja ja muita kyytiin hyppääviä.
Matka kentältä Kiotoon kesti pari tuntia, mutta tarkoitus oli päästä ihan kotiovelle asti. Luultavasti ihan oman huolimattomuuteni vuoksi tosin omalla kohdallani taksi pysähtyi osoitteessa Yoshida kokusai kouryuu sentaa, joka sijaitsee pääkampuksella, eikä asuntolalla Yoshida kokusai kouryuu kaikan, joka puolestaan sijaitsee eteläkampuksella. Olisin voinut kirjoittaa osoitteen tarkemmin niin olisin varmaan tältäkin säästynyt. Mutta paikallisten ohjeistusta seuranneesta "on se kyllä aika kaukana" -kommentoinnista huolimatta kävelymatkaa oli viitisen minuuttia eikä eksymisvaaraakaan ollut.
Suosittelen lämpimästi Yasakaa, sillä 3500 jeniä on pieni hinta siitä, että pääsee noinkin pitkän matkan kivuttomasti ilman että tarvitsee raahailla laukkujaan julkisissa tai edes vaihtaa kulkuvälinettä! Enpä äkkiseltään muista, puhuivatko kuljettajat englantia juurikaan, mutta eipä tuossa tilanteessa kovin paljon tarvinnutkaan kommunikoida.

näkymä asuntoni parvekkeelta! pahempikin voisi olla - toisella puolella käytävää asuvat joutuvat katselemaan rakennustyömaata.

Saavuin asuntolalle klo 12.30 aikoihin - ja toimisto oli tietenkin suljettuna juuri lounasaikaan klo 12-13. En lopulta tosin joutunut odottamaan edes puolta tuntia, sillä minut otettiinkin vastaan jo vähän ennen yhtä, jotta pääsin heti yhdeltä osallistumaan asuntolaorientaatioon saatuani ensin avaimet ja muutaman monisteen ja vietyäni matkatavarani huoneeseeni. Huoneeni sijaitsee kolmannessa kerroksessa, mutta täällä on hissi.
Orientaatio pidetiin englanniksi, sillä kaikki asukkaat eivät osaa japania (enkä nyt itsekään mikään pro ole). Saimme infoa mm. säännöistä, kierrätyksestä, vuokranmaksusta, pyykinpesusta, netin käytöstä ym. oleellisesta ja mukaan vielä petivaatteet. Lakanat saa täällä käydä vaihtamassa vaikka joka perjantai uusiin jos siltä tuntuu. Niitä ei siis tarvitse itse pestä, muun pyykin peseminen maksaa 200 jeniä / pesu, mutta omaa pesuainetta ei tarvitse.
Yoshidassa ei muuten ole langatonta nettiä, mutta LAN-kaapeleita saa 100-jenin kaupoistakin. Reitittimen saatan tosin hankkia myöhemmin, jotta saan wifin käyttöön täällä...
Meillä on puhuva vessa, mutta ei wifiä. En kestä. Samaa päivittelee myös ainakin amerikkalainen seinänaapurini.

kylpyhuone on pieni mutta kyllä sinne mahtuu! oma (puhuva) kylpyamme on luksusta.

Muutoin asuntola on oikein kiva. Rakennus on uusi ja ainakin oma huoneeni oli saapuessani suorastaan kiiltävän siistissä kunnossa. Vuokra ja sähkölasku maksetaan kuun lopussa, joten kerron niistä sitten kun niiden aika on. Kieltämättä vähän hirvittää, kun en osaa arvioida, paljonko sähkölasku tulee olemaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kiotossa on edelleen hyvin lämmin, mutta en toistaiseksi ole joutunut käyttämään ilmastointilaitetta, jonka käyttämättä jättäminen säästänee jonkin verran jenejäni. Talven varalle, kun ilmeisesti tulee hyytävän kylmä. Ja ensi kesän varalle, jota en halua vielä edes kuvitella, jos syys-lokakuussakin on näin lämmin.

kiiltelevä tiskiallas... juu ei ole näin siistiä enää. tarvitsen lisää vaatteita!

Asuntolan toimisto sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa ja on auki maanantaista lauantaihin. Ulko-ovesta pääsee sisään avainkorttia vilauttamalla, joten mitään ns. kotiintuloaikoja / porttien sulkeutumisaikoja ei sentään ole. Vieraat eivät saa yöpyä asuntolassa, mutta käymään tänne saa tulla. Näin ainakin muistelisin ohjeistuksesta - tässä ensimmäisten viikkojen aikana infotulvaan meinaa hukkua, joten jokaista yksityiskohtaa ei mitenkään voi muistaa.

ikkuna on iso ja ihana, pieni parvekekin löytyy sen takaa. talvella saatan kirota kylmyyttä, mutta murehditaan sitä sitten.

Kaiken tämän härdellin keskellä kurssitkin ovat jo alkaneet, mutta niistä ja muista opinnoista kertoilen lisää myöhemmin, ettei tämä postaus pääse enempää paisumaan. Yritän olla stressaamatta, mutta kieltämättä olen vieläkin ihan pihalla kaikesta ja otsikon kaltaisia ajatuksia pyörii mielessä päivittäin.

Tässäpä siis lopuksi pari rauhoittavaa kuvaa Ginkakujista, kävelymatkan päässä sijaitsevasta kuuluisasta temppelistä, jota käväisin vilkaisemassa jo viime viikon tiistaina: