Kiireisen viikon keskellä oli pakko päästä hetkeksi hengähtämään, joten viime keskiviikkona lähdin saksalaisen kaverini Lauran kanssa katsomaan, miltä auringonlasku Kiyomizu-temppelillä (清水寺 Kiyomizu-dera) näyttäisi. Tämäkään temppeli ei kovin kaukana sijaitse, mutta meillä ei kummallakaan ollut pyörää, joten hyppäsimme bussiin (joka täällä maksaa yleensä 230 jeniä yhteen suuntaan). Itse temppelillä oli sen verran kunnostustöitä meneillään, että monet rakennuksista oli ikävästi huputettu muovilla, mutta kuten seuraavista kuvista näkyy, ei maisemiin todellakaan tarvinnut täysin pettyä:
noin klo 17.20 otettu kuva - aurinko tosiaan laskee täällä varsin aikaisin.
Vaikka sulkemisaikaan oli enää vain reilu puolisen tuntia, päätimme mennä ihastelemaan myös temppelialueen sisäpuolta. Pääsylippu maksoi vaivaiset 300 jeniä, mielestäni aivan kohtuullinen hinta (Ginkakuji maksoi 500!).
kuin keskiyö, vaikka kello oli hädin tuskin puolta seitsemääkään.
Tällaiset maisemat, hyvä seura ja oma kylpyamme ovat olleet pelastavia tekijöitä kiireen keskellä. Tässä kirjoittaessani nautin tosin myös kiireettömästä viikonlopusta, jonka aikana en ole sosialisointiakaan liikaa harrastanut - lukuun ottamatta eilistä hyvin randomia sattumusta, kun törmäsin kahteen suomalaiskaveriini Sanjou doorin risteyksessä, ja jotenkin mystisesti päädyin heidän ja monen muun Doshishan yliopiston opiskelijan kanssa joenvarrelle ryyppäämään iltaa istumaan. Itsehän olin aivan kiltisti ja lähdinkin hyvissä ajoin Book-Offin kautta takaisin kotiin, mutta muutamat muut saattoivat kallistaa useammankin horo yoi -juoman. Joo, horo joi. Aina yhtä hauska.
Nyt täytynee vielä kipaista kauppaan ostamaan sadesuojus pyörään, sillä taifuuni uhkaa jälleen, enkä halua että upouusi kullannuppuni joutuu heti kastumaan likomäräksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti