2014/08/29

"kaikki on suunniteltu ja punnittu
mutta kaikki se on turhaa!"

Tänään se sitten iski, kello 8.42 tai ehkä neljä sekuntia myöhemmin: ah-dis-tus!

Kelataanpa vähän taaksepäin, siihen kohtaan kun Muikkunen huutelee teltastaan kuinka hauska matkamiehiä on nähdä. Tapasin maanantaina vastikään takaisin Suomeen palanneen kiotovaihtarituutorini sekä toisen samaiseen vaihto-ohjelmaan lähtevän HY:n opiskelijan ja oli oikeasti todella mukava kuulla yksityiskohtaista infoa, hyviä kokemuksia ja Kioton hehkutusta. Samoin tänään Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien oppiaineen avajaisjuhlistuksessa oli oikein kivaa jutella entisten vaihtareitten ja muiden opiskelijoitten kanssa. Mutta kaiken tämän myötä oma lähtö rupesi tuntumaan varsin paljon konkreettisemmalta. Ja varsin paljon ahdistavammalta.

Minä en - kuten luullakseni olen täälläkin jo muutamaan kertaan ulissut - ole todellakaan mikään kielinero. Tämän lisäksi olen ollut aivan hemmetin laiska ja siksi unohtanut erittäin ison osan niistäkin kanjeista (no niitä inhottavia kirjoitusmerkkejä), joita joskus saatoin osata. Vaan ilmeisestipä Kioton yliopiston japanin kurssien lähtötasotestissä pitäisi jopa osata kirjoittaa kanjeja! Mitä helvettiä, kuka japanilainenkaan enää osaa niitä harakanvarpaita käsin raapustaa?
Että tässä nyt sitten istun Intermediate Kanji Book Vol.1 sylissäni ja tämän postauksen postattuani jatkan aina yhtä ankean Ankin (flash card -ohjelma) parissa ja kiroan sitä, miten olen laiminlyönyt opiskelun.

Ahdistaa myös muutto, jonka seurauksena kämpässä näyttää esim. tältä:

Pahemmaltakin on näyttänyt, ja siihen on syynsä miksi tuo yksi ovi (mun huoneen) on kiinni. Että tervetuloa vaan, uudet asukkaat! Kyllä minä tämän hoidan kuntoon siihen mennessä. Tätä tavaraa vaan tuntuu tulevan joka nurkan takaa lisää, varastoon vein jo muutaman laatikon odottelemaan muuttopäivää eikä loppua siltikään näy. Onneksi aikaa vielä on, muutto ei sentään vielä tässä kuunvaihteessa ole.

Hauskinta on kuitenkin se, etten vieläkään tiedä, mihin asuntolaan Kiotossa pääsen sitten matkalaukkuineni muuttamaan. Asuntolainfoa lupailtiin saapuvan elokuun aikana, vaan eipä saapunut. Vähän veikkaan, että oikeasti info tulee vasta joskus syyskuun puolivälin jälkeen, näppärästi viikkoa tai paria ennen lähtöä. Pari entistä vaihtaria tosin rauhoitteli, että oikeasti Kiotosta ei ole niin vaikeaa eikä kallista vuokrata asuntoa kuin Kioton yliopisto väittää. (Jokaisessa asuntoihin liittyvässä meilissä / infolappusessa lukee huutomerkkien kera, että asuntoja on ihan jumalattoman vaikea saada, varsinkaan jos ei joka reiästä tursua miljoonittain jenejä.) Joten jos joudun jonnekin kamien ulottumattomiin, niin ehkä saan koottua muutaman kämppiksen ryhmän ja etsittyä jonkin kivan pikku kolon lähempää kampusta.

Juuri nyt ei siis ihan hirveästi hymyilytä sellaiset joko lähtö jännittää voi vitsi vähäx ihanaa -muikistelut. Tuntuu vaan että pää räjähtää, mistään ei tule mitään, koko ajan tulee joitain uusia mutkia matkaan, Venäjä laittaa kohta ylilentokiellon, Islannin tulivuori oksentaa koko Euroopan päälle ja kaikki on kamalan kallista ja turhaa keikailua (se murskaantuu kuitenkin!).
Eikä mikään kuitenkaan ole kaiken tämän ajan, vaivan ja rahan arvoista!
Välillä ihan oikeasti mietin, että tämän on pakko olla elämäni huonoin päätös.

Mutta kuinka moni vaihtari muka ihan oikeasti on katunut vaihtovuottaan?
Nyt täytyy vain yrittää jostain omaksua sellainen muumimammamainen kyllä kaikki järjestyy -asenne. Ehkä mieluummin kuin sellainen piisamirottamainen katastrofin manaaminen.
Niin paljon kuin Piisamirottaa rakastankin ♥

2014/08/24

toistaiseksi he(lsi)ngissä

Hiljaiseloa blogin puolella, sillä Kiotosta ei ole vielä tullut mitään uutta infoa. Jotta tulevat postaukset eivät kuitenkaan paisuisi kilometrin pituisiksi, päivittelen (heh) tähän väliin tällaisia käytännön mukavuuksia:

Viimeiset neljä viikkoa olen ollut töissä - pesulassa, kuten jo aiemmin taisin mainita. Sanonpahan vaan että helteet yhdistettynä fyysisesti raskaaseen työhön ei ollut mikään mukava yhdistelmä, tuskin koskaan olen ollut näin iloinen viilenevistä ja jopa sateisista säistä! Tulipahan valmistauduttua etukäteen Kioton ilmastoon, kun duunipaikalla lämpötilat huiteli parhaimmillaan yli 35 asteen ja ilmankosteuskin pesulassa on aika korkea. Eikä ole kunto päässyt täysin rapistumaan, duunarinlihaksetkin tullut tässä kasvatettua, kuulkaas! Enkä ole koskaan aiemmin ollut näin jumissa ja tarvinnut jopa fysioterapiaa. Aamuherätyketkään (5.25) eivät ole minua varten. Enää kaksi päivää jäljellä! Olisin saanut jatkaa vielä kaksi viikkoakin, mutta joskus on valittava aika (ja terveys) rahan sijaan.

Työpäiväni ovat tietenkin olleet parhaaseen virastoaikaan (7-15), mutta olen silti onnistunut soittelemaan puheaikani täyteen erilaisten toimistojen - lähinnä vakuutusyhtiöiden - ja vanhempieni kanssa. Vakuutukset ovat jo jokseenkin henkilökohtainen aihe, mutta sanottakoon että kalliiksi tulee, jos ei satu saamaan mitään kivoja keskittäjäetuja tai kuulumaan vanhempiensa kotivakuutuksen piiriin. Omalla kohdallani puhutaan todennäköisesti 600-700 euron hintaluokasta (+ Japanissa pakollinen paikallinen vakuutus), koska haluan myös vakuuttaa esim. kaiken ja tarvitsen siis sekä matkustaja- että matkavakuutuksen. Tuleville vaihtareille tiedoksi: jos asutte porukoitten luona vaihtoa edeltävän kesän, niin pääsette selvästi halvemmalla. Riippunee tosin myös vakuutusyhtiöstä, ottakaa alustavasti selvää vaikka jo ennen kesää, vaikkei vaihtopaikka olisi vielä virallisesti varmistunutkaan. Koska olen ihan täysi ummikko näiden vakuutusasioiden kanssa, en viitsi sen tarkemmin levittää mahdollisesti väärää infoa, joten varmistakaa luotettavammista lähteistä, mitä oikeasti kannattaa ottaa ja millä hinnalla. Ihmettelen vaan, että miksei vaihtareita varten ole kehitetty mitään näppäriä vakuutuspaketteja!

Vapaa-aikana olen sitten yrittänyt pakata, koska muuttaakin vielä pitäisi ennen vaihtoon lähtöä. Asun siis Hoasilla kaverikämpässä, ja koska vuokrasopimuksemme päättyy syyskuun loppuun ja virallinen vaihtoaikani alkaa lokakuun alussa, olen oikeutettu asumisoikeudensiirtoon. HOAS siis takaa minulle asunnon, kun saavun vaihdosta takaisin Suomeen. Tosin sellainen hauska pikku kiemura tässä on, että virallinen vaihtoaikani päättyy 31.7.2015 ja näin ollen uusi kämppä pitäisi vastaanottaa elokuun alusta. Mutta enhän minä elokuun alussa ole vielä Suomessa! Lisäksi HOAS ei tietenkään voi taata, millaisen asunnon saan ja millaisella sijainnilla, vaikka toivoa toki voin ja yksiönkin voisin mahdollisesti saada. Olen lievästi sanottuna kyllästynyt lähiöelämään (ensin Meri-Rastila, sitten Malminkartano), mutta eipä tässä ole köyhänä opiskelijana hirveästi valinnanvaraa. Hiukan tosin stressaan sitä, olisinko valmis enää asumaan solussa. Nykyisillä asuntomarkkinoilla ja pk-seudun yleisellä hintatasolla tosin saanee olla aika pirun tyytyväinen edes siitä, että voi jonkinmoisen edullisen opiskelijakämpän saada.

Matkatavaroiden pakkaamista puolestaan en missään nimessä ole vielä aloittanut - ihan jo siitäkin syystä, ettei minulla ole vielä matkalaukkua! Mutta kerrankin tuuri kävi, ja sain muutaman mutkan kautta hankittua itselleni suuren matkalaukun, jonka käyn noutamassa ensi viikolla. Käsimatkatavaroita varten puolestaan tilasin eBaysta repun, sellaisen retkeilyyn tarkoitetun ja ainakin ilmoitettujen mittojen mukaan oikein mukavan kokoisen. Tilasin sen tosin vasta viikko(?) sitten, joten saa nähdä, milloin se saapuu. Toivottavasti ennen lähtöä... Tarkoitus olisi menomatkasta selvitä siis yhdellä kirjattavalla matkatavaralla ja yhdellä käsimatkatavaralla.

Mitähän mukaan oikeasti edes pitäisi pakata?
Varmaan housuja ainakin - tätä äässiä ei japsipöksyihin tungeta.