Tuntuu, että aika kuluu täällä ihan uskomatonta vauhtia. Ei hyvä! Minä en halua täältä pois, olen ruvennut viihtymään ehkä liiankin hyvin. Välillä on edelleen ongelmia (kuten juuri postiluukusta kolahtanut vakuutuslaskunippu tms.), mutta olen aika luottavainen sen suhteen, että kyllä täällä ongelmiin ratkaisukin löytyy kunhan vain uskaltaa pyytää apua.
Otsikon aiheeseen sitten! Kansallisen vapaapäivän kunniaksi suuntasin eilen kaupunkiin nimeltä Kobe. Enpä kyllä kuollaksenikaan muista, kuinka kauan junamatka Kioton asemalta tarkalleen ottaen kesti, mutta päälle tunnin muistaakseni ja hintaa taisi olla 1080 jeniä yhteen suuntaan, mutta voi olla että halvempiakin vaihtoehtoja on tai sitten ei. Hirveän hyvin olen aina perillä kaikesta, luotan aina vaan matkaseuraani, koska olen maailman laiskin ottamaan mistään selvää itse.
En ikinä perusta matkustusblogia.
Koska olen erinäisistä syistä johtuen jokseenkin väsynyt (hei taas, unettomuus) sekä kiireinen (en onneksi koulujuttujen parissa tällä kertaa), niin tämä postaus saa tällä kertaa olla hiukan kuvapainotteisempi. Nauttikaa Koben maisemista, niin minäkin tein!
näitä hetkiä kun ei tarvitse pohtia, missä maassa sitä oikein hengailee
maisemakuvaaja sisälläni ei ehkä kestä tällaista...
palmu! kuvauskohteista tärkein!
meri on tullut takaisin!
Jostain syystä nautin noista merimaisemista ihan mielettömästi. Olen pitänyt - ja edelleenkin pidän - itseäni aina enemmän järvi-ihmisenä, olenhan sentään keskisuomalainen, mutta kyllä tuossa meressäkin jotain varsin viehättävää on. En myöskään kaipaa hirveästi sitä erilaisissa nähtävyyksissä juoksemista. Moni vaihtari tuntuu täällä ravaavan joka toinen päivä jossain tapahtumassa, mutta minulle riittää rauhallisempikin meininki.
Mutta ihan en sentään pelkästään satama-alueella hengannut Kobessa, vaan istahdin vielä hetkeksi junaan ja sitten vielä bussiin päästäkseni Rokko-vuorelle, koska tarkoitus oli vähän vilkaista maisemia myös sieltä korkeuksista. Hissikyyti vuorelle (ja takaisin) maksoi 1000 jeniä, vuorella oli aivan helvetin kylmä, mutta voi hyvä tavaton mitkä maisemat! Pitäkää vaan lällynä, mutta oikeasti tykkään ehkä vähän liikaa maisemien tuijottelusta. Btw, huipulla oli myös mukava, lämmin ja kohtuuhintainen kahvila. Josta sai myös ihan kunnon ruokaakin, onneksi, koska saattoi siinä vaiheessa iltaa olla jo aikamoinen nälkä.
vähän piti hissillä hurauttaa vuorelle
En edelleenkään omista kännykkäni kameraa kunnollisempaa kuvausmasiinaa, joten yömaisemia oli ihan turha yrittää tuon enempää tallentaa. Suosittelen vilkaisemaan livenä, jos yhtään kokee mielenkiintoiseksi maisemien katselemisen. Ruuhkaakaan ei ainakaan tuolloin maanantai-iltana ollut, vaikka kansallinen vapaapäivä olikin, mutta muista ajankohdista en osaa sanoa. Kannattaa tosin olla seuraa mukana, koska kulkuvälineissä saa jonkin aikaa istua töröttää että pääsee perille asti.
Ajankulun hahmottaminen tuntuu ihan päivittäinkin mahdottomalta. Minusta on tullut ihan kamala myöhästelijä, hävettää odotuttaa aina vähintään 5 ja yleensä lähemmäs 10 minuuttia. Sitä se teettää, kun asuu niin lähellä, että kuvittelee ehtivänsä puolessa sekunnissa joka paikkaan! Mutta eipä siis muuta kuin kohta pyörä alle ja illanviettoon, onneksi huomenna ei ole kuin pari luentoa eikä läksyjäkään ihan kauheasti... ehkä...
Lopuksi mainittakoon, että en ollut ollenkaan tajunnut ensi vuoden olevan jo hitsuji-vuosi, lampaan vuosi, eli minun vuoteni! Lisäksi olen kuullut joskus puhuttavan kiinalaisesta horoskoopista myös vuohena, joten yhdistän nämä nyt ihan omaksi ilokseni ja totean, että nämä vuohethan sitten tosiaan kuuluvat asiaan. Aina jotain hauskaa tapahtuu kun näitä näkee, tässä siis toinen Yoshidan nurkilta bongattu elukka:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti