Hävytön päivitystauko! Vaikka toisin kuin voisi kuvitella, olen kyllä rehellisesti sanottuna aika paljon tässä koneen äärelläkin kököttänyt tekemättä mitään kovin järkevää. Nyt alkaa tosin pikkuhiljaa olla mid-term -koe- ja esseekausi (ja nyt on varmaan yhdysviivat päin hanuria, sorgen), joten kouluhommia vältelläkseni avaudun tällä kertaa aiheesta syöminen.
Japanin pitäisi olla yksi maailman ruokaparatiiseista. Washoku jopa kuuluu Unescon aineettomiin kulttuuriperintökohteisiin. Valinnanvaraa tässä maassa riittää ja pieniä ravintoloita löytyy joka nurkan takaa. Näinhän sitä tosiaan luulisi, mutta näiden lähes kahden kuukauden aikana olen joutunut toteamaan, ettei tämä ihan niin helppoa olekaan.
Aiemmin olen ollut Japanissa vain lomamatkalla, jolloin ei paljon kiinnostanut se, kuinka terveellistä syömäni ruoka oli. Taisi niiden kreppien ja kaitenzushien ja yakinikujen ja leipomoherkkujen ja asahi biirun mukana pari kiloa tullakin. Nyt täällä on kuitenkin tarkoitus asua, eikä ruokavalioni oikeasti voi lähes kokonaista vuotta koostua pelkästä rasvalla, suolalla ja sokerilla ja ties millä muilla mömmöillä kyllästetystä moskasta. Kiire, ruoan melko kallis hinta ja melko heikko laatu - ravintoarvoja jos tarkastellaan - saivatkin aikaan sen, että ensin saattoi paino vaivihkaa hiukan pudotakin.
Huomatkaa kohtalokas imperfekti.
Jossain vaiheessa päässäni sitten naksahti ja päätin olla välittämättä.
Viimeisten parin-kolmen viikon aikana en ole juuri muuta tainnut tehdäkään kuin syödä! Naureskelin ennen aina ihmisille, joilla on tapana kuvata kaikki syömisensä, mutta nykyään taitaa tuo minunkin instagramini olla täynnä lähinnä ruokakuvia...
Eli siis - mitä täällä sitten oikein syödään?
Yliopiston ruokaloista saa toki edullista ruokaa, eikä maussakaan pahemmin ole valittamista, mutta kuitista mm. näkee aina, kuinka paljon kaloreita ostettu annos sisältää... heh heh.
tässä esimerkiksi oli kaiken kaikkiaan yli 700 kcal. hyvä. saa sieltä oikeasti salaattiakin. hintaa tällä annoksella taisi olla n. 3-4 euroa.
Hedelmät ja vihannekset aiheuttavat päänvaivaa. Olihan tämä tiedossa jo etukäteen, mutta silti kirpaisee, kun parilla rupuisella tomaatilla on hintaa lähes 300 jeniä, samalla hinnalla kun Suomessa saisi yleensä helposti koko kilon. Kaalia, munakoisoja ja muutamia vihannessekoituspusseja olen löytänyt ihan kelvolliseen hintaan. Hedelmistä omenoita ja mandariineja raaskii jopa ostaakin (ja banaaneja, mutten itse niitä lievän allergian takia syö), omenoilla on yleensä hintaa n. 100 jeniä/kpl, mandariinit tähän aikaan vuodesta ovat halvempia.
Testasin myös, miltä yuzu maistuu pelkiltään. En suosittele. Yuzu-juomat ovat hyviä kuitenkin.
Mutta miten sitten kokkailla, kun perusnäkymä kaupassa on tämä?
No, kyllä oikeasti noiden lonkeroiden lisäksi löytyy ihan vaikka kalaakin. Jotkin kalat näyttävät jopa olevan melko edullisia, joten ehkä pitäisi sokkona vain kokeilla, josko olisivat syömäkelpoisia. En ole mikään mestarikokki, joten tuntemattoman kalan valmistaminen ei kuulosta mitenkään hirveän houkuttelevalta idealta, mutta kai kaikkea voi paistaa ja maistaa. Toistaiseksi olen kokkaillut helppoa kasvis-porsaanlihamössöä, joka nyt on ihan kelvollista muttei mitenkään kovin erikoista:
Kaverin kaveri myös myi minulle vanhan riisinkeittimensä, hintaan 1000 jeniä eli vajaalla 8 eurolla nykykurssin mukaan. En ole vielä testannut kuinka tuo masiina toimii, mutta eilen ostin vihdoin säkillisen riisiä, joten kohtahan sitä pääsee kokeilemaan. Muistakaatten tosiaan, että uunia ei kovin monessa japanilaisessa asunnossa ole, eikä ole minun pikku kämpässänikään. Riisinkeittimellä tosin voi tehdä muutakin kuin vain keitellä riisiä. Esimerkiksi voi leipoa kakkua:
Lisäksi olen pyrkinyt pitämään ruokakaapeissani aina ihan perusjugurttia, kananmunia, jotain margariinintapaista, pullamössöleipää (koska mistäpä kunnollistakaan saisi)... kuppinuudeleitakin ehkä on tullut jonkin verran ryystettyä.
Juomista sanottakoon, että kaikenmoista juotavaa saa hyvinkin edullisesti, minkä lisäksi raanavesi on aivan juomakelpoista. Joitakuita häiritsee sen korkea klooripitoisuus, jota on vähän hankala olla myöskään maistamatta, mutta itse totuin makuun aika nopeasti. Mitä kylmempänä juo, sitä vähemmän se häiritsee. Niin ja siis kyllä, kaljakin on halpaa ja sitä on aina saatavilla ihan vaikka konbinista, kun kuitenkin sitä mietitte.
Toki niissä ravintoloissakin tulee käytyä, suorastaan varsin usein, ja parhaimmillaan japanilainen ruoka on mm. tätä:
joo, munkin mielestä se näyttää nänniltä, mutta hyvältä maistui kuitenkin.
お造り！
Sushia on tullut myös popsittua, mutta vaikka olenkin käynyt myös niissä ravintoloissa, joissa lautasia rullailee koko ajan nenän edessä ja olisi helppo kokeilla vaikka mitä erikoisuuksia, olen pitäytynyt melko tavanomaisissa vaihtoehdoissa. Taitaa mielessä kummitella edelleen trauma, jonka nama ika aiheutti... Oikeasti, natto ei ole siihen verrattuna mitään.
Mutta silloin, kun nenän eteen pyörähtää tällainen ilmestys, on kuva kuitenkin melkoisen välttämätön:
mikä määrä hattivatteja!
Jottei nyt ihan absolutistilinjalle elämä lähtisi, tulee aina silloin tällöin eksyttyä myös izakayaan... Kaikki tiet vievät Torikizokuun, joka on siis sellainen halpis-izakaya-ketju, jossa kaikki - siis kaikki juomat ja kaikki ruoat - maksaa 280 jeniä (= 2 euroa). Luultavasti hintaan tulee vielä verot päälle, mutta ei sitä yleensä maksuvaiheessa enää tajua...
Tähän mennessä vain kerran olen käynyt syömässä yakinikua. En siksi, ettenkö siitä pitäisi - sehän on suorastaan syntisen hyvää - vaan siksi, että älytön lihansyöminen hiukan oksettaa ainakin henkisesti. Kuten kuvista ja teksteistä voi päätellä, mikään kasvissyöjä en ole, mutta silti välillä tulee vähän paha mieli ja ahdistus lihankulutuksesta. Ja eihän tuo millään tapaa terveellistäkään ole, mutta minkäs teet, yakiniku on silti yakiniku.
ravintolassa yhdessä grillailu on ihan älyttömän hauskaa!
Lisäksi minun ruokailuvalinnoillani Japanissa ei ole vähäisintäkään painoarvoa, ihan oikeasti. Olen täällä yksi ties kuinka monesta miljoonasta, kaiken lisäksi ulkomaalainen, jonka omituisista ruokailutottumuksista kukaan ei välitä tuon taivaallista. Kuka täällä edes ymmärtää, mitä kasvissyönti on ja miksi jotkut sitä kannattavat... No, munkit ehkä - mistä puheen ollen mainitsen näin sivumennen, että perjantaina suuntaan Koya-sanille temppeliin majailemaan. Siellä pitäisi ainakin saada kasvisruokaa sitten - tosin en ole varma, lasketaanko sielläkin kala kasvikseksi, voi hyvänen aika.
Mutta vaikka nyt Japanissa olenkin, niin olen antanut periksi ja käynyt myös ulkomaiden herkkuja syömässä. Hyakumanbeniltä löytyi thai-ravintola, josta saa vihreää curry-soppaa, joka on yksi lemppariruoistani ikinä, kiinalaisissa ravintoloissa tulee popsittua raamenia vähän turhankin usein ja tarkoitus olisi testata myös lähistöllä sijaitsevat intialaiset ravintolat.
Burger Kingin musta hampurilainen jäi valitettavasti testaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti