, vakipano

Väliviikko, ei luentoja!
Väliviikon suunnitelmat: kandi valmiix saatana.

Minulla on jonkinmoinen masokistinen rakkaussuhde kiireeseen. Vihaan sitä, mutta tuskin saisin juuri mitään tehtyä ilman pientä painetta. Kandi pitäisi palauttaa 10.3. eli se tarkoittaa sitä, että... pitää aikamoista vauhtia kirjoitella, jotta saan vaadittavan merkkimäärän täytettyä. Vielä kun saisi sen täytettyä jollain muulla kuin täydellä paskalla. Jokseenkin on sellainen olo, etten ole tarpeeksi pätevä lingvisti, psykologi tai antropologi, että pystyisin kirjoittamaan jotain muuta kuin myötähäpeää aiheuttavan diipadaapa-lurittelun tieteellisillä (ja luultavasti väärin käytetyillä) termeillä höystettynä. Lohduttaudun sillä, että kandidaatin tutkielma on vielä kuitenkin vain harjoitustyö, jota ketään ei kiinnosta lukea yhtään sen enempää kuin minua kiinnostaa sitä kirjoittaa.

Lyhyesti ilmaistuna: motivaatio on hautautunut syvemmälle kuin --
...
Mieleeni tulee vain härskejä vertauskuvia, joten sanotaan nyt vain, että syvälle.

Kuten eräs senpai bloginsa puolella valitteli, myös omat kokemukseni kuluneesta lukuvuodesta voisi nimittäin kiteyttää seuraavalla tavalla: vittu mitä paskaa.
Kursseilta puuttuu yhtenäinen rakenne, ylläritehtäviä saattaa ilmestyä edellisenä iltana, taso on joko uutiskieltä (lue: saatanallista) tai sitten jotain New Approach -opuksen naiiveja ja Ihan Tosi Opettavaisia raapustuksia. Missähän se keskitaso, chuukyuu, intermediate mahtoikaan näkyä? Kaiken lisäksi tunneilla päädytään jatkuvasti jauhamaan täysin toissijaisista aiheista ja usein vieläpä suomeksi, jolloin yhteys japanin kieleen katkeaa täysin.
Ilmapiiri ei ole millään lailla motivoiva. Eikä ole oppimateriaalikaan. Tosin lohdutuksen sanana tuleville kolmoskurssilaisille sanottakoon, etten usko, että ainakaan Intermediate Kanji Book Vol. 1 & 2 -kirjoja tullaan enää pitkään näkemään tässä yliopistossa.

Ehkä eniten kolmostasoa vastaavalla keskustelukurssilla (vaikkakin itse olen keskustelun osalta luultavasti lähellä tasoa miinus kolmesataamiljoonaa) siirryttiinkin sitten kaikkien riemuksi oppikirjan käsittelyn jälkeen takomaan loppukevään ajaksi pelkkiä esitelmiä. Tai siis kyseessähän on siis happyoo, ei purezenteeshon. Nyt joku senpai tai muuten vaan kykenevä voisi kertoa, että mitä perkeleen eroa noilla muka on?! Joka tapauksessa, ensimmäinen aihe oli politiikka ja talous.
POLITIIKKA JA TALOUS!
Annapa kun minä kerron japaniksi Japanin politiikasta ja / tai taloudesta. Lienee sanomattakin selvää, että eihän se hyvin mennyt.
Seuraava aihe on sentään pop-kulttuuri.
("Oisko vaik toi urheilu ja sit vaik taitoluistelu meiän aihe?")
Mutta maku meni koko hommasta jo täysin, vaikka ei se alun alkaenkaan kovin paljon kitkerää kummempi ollut.

Ja yritä nyt sitten kaivaa se motivaatio takaisin esiin, kun ainoa ohje opettajapuolelta on se, ettei tätä alaa Suomessa kannata opiskella.

Loppukevennyksenä todettakoon, että on tänä lukuvuonna ollut kuitenkin yksi mielenkiintoisen ja hyödyllisen oloinen kurssi – nimittäin suomen kielen aineopintoihin kuuluva kielenhuollon ja tekstitaitojen kurssi. Ilmeisesti olen siis ollut aika rankasti vaihtelun tarpeessa. Mutta välillä on varsin tyydyttävää tehdä asioita, joissa ei koe olevansa aivan täysin surkea aloittelija (ja joiden opettaja vaikuttaa innostuneelta). Ja virkkeet voi muuten aloittaa konjunktioilla, sanoi joku hemmetin kieliopas sitten mitä tahansa. Ja ei, minäkään en osaa kaikkia yhdyssana-, pilkku- ja viittaussääntöjä.
Vielä(kään).
Olen kuitenkin löytänyt sisäisen intohimoni pilkunnussimiseenviilamiseen jälleen. Sen kunniaksi teinkin hiukan ostoksia:

mulla on jo se NAINEN (potentiaali) -merkki niin siks ei sitä!

Että voin sitten vapuksi koristella haalareitani, tuota laskiaista tuskin tulee vietettyä muun kuin kandin merkeissä.

Onneksi välillä pään hajoamisen kompensoimiseksi pääsee hajottamaan muun muassa varpaansa ja jopa jalkapöytänsä taekwondo-treeneihin. Uusi harrastus aiheuttaa allekirjoittaneen luiseviin kyynervarsiin massiivisia mustelmia ja jo muutenkin olemattoman kokoisten varpaiden kuoriutumista, mutta on kuitenkin ollut kaikessa raakuudessaan tervetullutta rääkkäystä.

Ehkä vihdoin opin myös ne koreankieliset numerot.