2014/03/13

minä itse!

Ohi on!
Nimittäin meikäläisen kandinvääntöprosessi.
Vähäisiä yksityiskohtia lukuun ottamatta: esitelmöinti, opponointi ja korjaus siintää vielä edessäpäin, mutta suurin urakka on ohi. Tällä hetkellä fiilis on jotakuinkin sellainen, että vihaan lingvistiikkaa yli kaiken enkä enää ikinä halua kuulla sanaa jibun. Näin löyhästi ilmaistuna tutkiskelin siis vähän ensimmäisen persoonan pronominien ja tuon jibunin (nimitettäköön refleksiivipronominiksi, suomeksi siis "itse", jos joku vielä otsikon merkitystäkin miettii) käyttöä. Voi sitä raukkaa, joka professorin lisäksi joutuu kyseisen tekeleen lukemaan... Vaikkakin olen oikeastaan tyytyväisempi lopputulokseen kuin ehkä sietäisi olla, täytyy myöntää, että aiheen hankaluus koetteli hermojani ja ilmeisen vähäisiä tahi laiskoja aivosolujani enemmän kuin olisi ollut suotavaa. Ja kuten olen sanonut, olen ikuinen viime tipan hyödyntäjä – kandinkin kokosin lopullisesti kasaan viimeisenä aamuna.

Mutta nyt on siis vihdoin aikaa panostaa muihinkin kursseihin, vai mitä!

Niinhän sitä luulisi. Tässä vaiheessa kevättä alkaa kuitenkin taas painaa mieltä ja keventää kukkaroa sellainen ikävä asia kuin raha. Kesätyöhaku käy kuumimmillaan, ensimmäisestä haastattelusta olen jo ehjänä selvinnyt, mutta lisää hakemuksia on läheteltävä, sillä mitään varmuutta mistään ei tällä hetkellä vielä ole. Teen myös tiukkoja laskelmia siitä, millainen työ olisi kannattavaa ottaa vastaan, kun vaakakupin toisella puolella painaa mahdollisuus myös nykyisestä kämpästä luopumisesta ja muutosta kesäksi wanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään. Houkutteleva vaihtoehto sekin, ehtisin nähdä kavereitani ja sukulaisiani ja perhettä sellaisella mittakaavalla, että tuskin ehtisi turhan kova ikävä vuoden aikana yllättää! Niin varmaan joo.

Jollakin keinolla sitä rahaa olisi kiva kuitenkin saada säästöön. Ei ihan hirveästi lohduta, että tällaiselle näkövammaiselle yksilölle tuli tässä myös tarve hankkia vihdoin uudet rillit. Enkä tietenkään koskaan löydä niistä huipputarjouksista mieleisiä, vaan päädyinpä tälläkin kertaa maksamaan, no, aika sievoisen summan siihen nähden, että tuloni ovat tällä hetkellä yhdistelmä Kelaa ja vanhempia eikä niistä kesätöistäkään vielä ole mitään takeita. Myös sellaisia tärkeitä asioita olisi hankintalistalla kuin tukanleikkuu, hieronta, uusi reppu, se matkalaukku... Tammikuussa hankittu tietokonekin on vielä suurimmaksi osaksi maksamatta, kiitos luottokortin. Mutta oikeasti, kiitos pienen vuokran, puolen vuoden säästämisen (kun vielä olin töissä) ja vanhempien avustuksen, niin kyllä tästä jotenkin selvitään!

Jos joku entisistä tai tulevista vaihtareista sattuu tätä lueskelemaan, niin olisi kiva kuulla, miten itse toimitte the viimeisen kesän suhteen Suomessa! Ja jos ette ole niin lahjakkaita ja onnekkaita, että onnistuitte stipendin saamaan, niin päädyittekö opintolainaan?
Minua tuo lainan ottaminen vähän kauhistuttaa (vaikka olenkin koko ajan ajatellut ottavani sen sitten vaihdon ajaksi), mutta toisaalta kerranhan sitä vaan eletään.
Huoh.
Tyhmä raha.
Rupeen kommunistix.

(Pssst! Korjasin muuten rokotteista hiukan tietoja tuonne aiempaan postaukseeni: hepatiittirokotteen kolmea annosta vartenhan tarvitaan siis yhteensä vähintään 6kk eli tuo puoli vuotta lasketaan ensimmäisen ja viimeisen väliltä, ei suinkaan toisen ja viimeisen, kuten luulin! Toivottavasti tämä tieto nyt on oikein, kysykää YTHS:ltä lisää, siellä on kivoja terkkareita!)

4 kommenttia:

  1. Heips ystäväiseni :) mielenkiinnolla aloin seuraamaan sun blogiasi, etenkin kun olen itsekin hakemassa vaihtoon Japaniin ensi vuonna! Tosin vain kevätlukukaudeksi, mutta suuntana on Kansai Gaidai Hirakatassa (Osakan prefektuurissa). Kun Kioto, Nara ja Osaka muodostaa sellasen kolmion, niin Hirakata on suunnilleen siellä keskellä :D Eli me oltais tosi lähellä toisiamme, pakko nähdä jos molemmat sinne Japaninmaalle päästään!

    Mutta se asia mitä halusin oikeasti tulla kommentoimaan, oli toi raha-asia ja opintolaina. Tosi moni kauhistelee opintolainaa ja sen ottamista, ja niin kauhistelin itsekin. Mutta todellisuudessa se on laina, jota oikeasti kannattaa ottaa. Se on periaatteessa ilmaista lainaa verrattuna kaikenmaailman asunto- yms. lainoihin. Koskaan et tuu saamaan niin halvalla lainaa kuin mitä opintolaina on. Itsekin tosiaan kauhistelin opintolainan ottoa, mutta ei se oikeasti niin kamalaa ole, etenkin kun sen takaisinmaksun suhteen ollaan kai paljon joustavampia kuin muitten lainojen. Saat kuitenkin itse päättää mihin tahtiin sitä maksat takaisin ja jos tulee ongelmia takaisinmaksun kanssa, niin heti vaan ilmoittaa niin käsittääkseni ollaan tosi ymmärtäväisiä sen suhteen. Itse oon tykännyt, että opintolainan avulla saa kuitenkin sellaista tiettyä laatua elämään, että ei tartte ihan jokaikisen sentin ja euron käyttöä miettiä niin tarkkaan (terveisin ihminen, joka ei ole tehnyt opiskelujen ohessa yhtään töitä). Ja etenkin jos aiot ottaa vain vaihdon ajaksi lainaa, niin sanoisin että unohda se murehtiminen ja keskity vaihdosta nauttimiseen :) opintolaina on varmasti monista murheista se pienin. Sori tämä pitkäksi venähtänyt kirjoitus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuin siistii että säkin oot yhtä aikaa vaihtoon suuntaamassa! Ja vielä noin lähelle, eikä! Älytöntä. Todellakin sitten nähdään siellä, käydään kuule hyvät biisit vetää karaokessa jne. En kestä :D

      Kiitos opintolainakommentista, oikeesti tosi kiva lukea kokemuksia siitä, yhtään liian pitkä ei ollut! Nyt oon pidemmän aikaa tuota lainaa harkinnut ja miettinyt ja oon kanssa tullu siihen tulokseen että ei olisi mitään järkeä olla ottamatta sitä. Varsinkin just vaihdon ajaksi olisi järkevää, mahdollisesti sen jälkeenkin vielä. Joo, kieltämättä se vähän hirvittää edelleen, mutta toisaalta ei kuitenkaan ole kyse mistään älyttömistä summista eikä se takaisinmaksu työssäkäyvälle ihmiselle pitäisi ongelma olla. Ja jos ei ole työssäkäyvä ihminen sitten joskus niin on niitä ongelmia sitten muutenkin, yks opintolaina siihen päälle on vaan joku pien kärpäsenkakka siinä vaiheessa. Ei houkuta lähteä Japaniin köyhäilemään!

      Poista
  2. Nimenomaan, ei sinne voi köyhäilemään lähteä! Odotan ja sitä kuinka monta laatikollista tavaraa joudun lähettään sieltä kotiin kun innostun ostaan kaikkea :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä hävyttömän... ei kun hävytöntä mangan määrää ;D Japani on kyllä sellainen krääsätaivas, että pitää oikeasti yrittää vältellä liiallista turhien asioiden ostamista. Mulla on viel viime aikoina ollut ihan jäätävä tavara-ahdistus; haluisin vaan eroon ihan hirveen isosta läjästä vaatteita ja tavaraa! Oikein ootan sitä hetkeä kun on pakko tyhjentää kämppä!

      Poista