Päässä pyörii Chopinin säveliä ja täydellisiä piruetteja, mutta silti pitäisi nyt kovasti yrittää keskittyä koulunkäyntiinkin. Valitettavasti tämä opiskelu täällä aika ajoin todellakin tuntuu koululta eikä yliopistolta, liekö pakollisella läsnäololla jotain tekemistä asian kanssa...
Syyslukukausi on siis jo puoliksi takana, mikä valitettavasti tarkoittaa pahamaineista mid term -kautta. Eli siis esseitä ja kokeita toisensa perään, joskaan minulla ei tässä puolivälissä onneksi ole mitään aivan valtavia töitä - loppuesseitä ja -kokeita innolla odotellessa siis. Silti hajoilen mm. kirjallisuusesseen suunnittelun kanssa, ja maanantaina olisi myös kielioppikokeen vuoro, koealueella on noin miljoona rakennetta. Kaikkea tätä vältelläkseni kertoilen tähän väliin päivitetyt näkemykseni tämänhetkisistä kursseistani!
Tässäpä taas tämä listaus japanintunneistani. Jokainen oppitunti on kestoltaan 90 minuuttia, ja maksimissaan näitä saa valita 6 + kanjikurssin, eli jos todella haluaa niin 7 x 90 min japania on ihan mahdollista. Minulle tämä viisi taitaa olla suunnilleen sopiva määrä, ja kuten näkyy, kanjikurssia en valinnut. Välillä todellakin ahdistaa, miten huono olen lukemaan (ja kirjoitustaitoni on olematon), mutta siitä ehkä lisää myöhemmissä ulinoissa.
文法 = kielioppi : Yksi lempparikursseistani edelleen. Opettaja on mukava, oppikirja on hyvä ja tuntien rakenne on maailman yksinkertaisin: käydään opettajan johdolla läpi uudet rakenteet ja muodostetaan niistä sitten esimerkkilauseita. Mukavinta tällä kurssilla on, etten ainakaan koe itse minkäänlaista painetta. Ei ole maailmanloppu, jos ei osaa selittää omalle kohdalle osunutta rakennetta tai jos ei osaa lukea jotakin kanjia (yleensä tosin on furiganat). Kurssilla käytettävä kirja on nimeltään どんなときどう使う日本語表現文型５００, joka sisältää N3, N2 ja N1 -tasojen kielioppirakenteet. Suosittelen hankkimaan omaksi, jos 2500 jeniä ei tunnu liian pahalta.
メディア聴解 = mediakuuntelu : Tämäkin on ihan jees, mutta jos haastetta kaipaa, niin tämä on luultavasti monille HY:n kurssit käyneille varsin helppo. Minulle taso on ihan sopiva, ei liian vaikea, mutta uutta sanastoa kuitenkin oppii ja ehkä jonkin verran jopa oppii poimimaan nopeastakin puheesta niitä oleellisimpia sanoja ja ilmaisuja. Tunneilla käytetään oppikirjaa, mutta katsotaan myös suunnilleen joka toinen viikko jokin lyhyehkö asiaohjelma (tosin melko kevyttä settiä, ei mitään tiukkoja talousuutisia esimerkiksi), josta pidetään samalla koe. Koetta varten on kuitenkin aina edellisellä tunnilla saatu sanalistat, jotka helpottavat kuuntelua. Käytössä on 聞いて覚える話し方日本語生中断 -niminen kirja, jonka mukana tulee CD:n lisäksi myös kuuntelutehtävien tekstit. En ehkä muuten olisi ostanut, mutta kurssin keskeyttänyt kaveri myi minulle hiukan edullisemmin tämän. Uutena maksaa 2200 jeniä.
論述文読解 = akateeminen luetunymmärtäminen : Ihan perseestä. En osaa tarkalleen sanoa miksi, mutta jostain syystä tällä kurssilla istuessa on jatkuvasti epämiellyttävä fiilis. Luettavat tekstit eivät ole kovinkaan vaikeita, mutta tehtävät ovat vähintäänkin turhia ja välillä (yleensä) en vain tajua. mistään. mitään. vitt... Kurssilla hinkataan yllättävän paljon kielioppia, tuntuu että tämä on ihan täyttä syntaksia koko kurssi. En oikein saa mitään irti, mutta istun jumalauta loppuun asti! Kirjaa en todellakaan ostanut omaksi, vaan kopioin ensimmäiset 4 kappaletta, jotka syyslukukaudella syynätään läpi.
読解・文法 = luetunymmärtäminen + kielioppi : Pidin tätä työläänä ja haastavana, mutta liekö ollut vain alkukankeutta, sillä tykästyin tähän kurssiin todella! Ainut miinuspuoli on kellonaika (perjantaina 8.45 - 10.15). Opettaja on ihan huippuhyvä ja mukava, koen että tällä kurssilla oikeasti oppiikin jotain. Viikoittain pidetään oppitunnin alussa pieni sanakoe, joka tarkistetaan yhdessä. Pari kertaa kurssin aikana pidetään sitten isompi sanakoe, jonka opettaja tarkistaa, mutta jos pikkukokeet on jaksanut vääntää, niin isompi ei pitäisi enää olla mikään ongelma. Tällä kurssilla sanavarasto ja kanjien lukutaito kasvaa kuin itsestään!
作文 = esseekirjoitus : Aahh sakubun... Niiden kirjoittaminen ei ole koskaan kivaa, mutta 4/6 on jo takana ja viimeiset kaksi pitäisi vääntää tämän kuun loppuun mennessä ilmeisesti. Sakubunit kirjoitetaan koneella ja lähetetään sähköpostitse opettajalle, joka lähettää ne kommenttien ja korjausten kera takaisin. Yleensä aikaa kirjoittaa on suunnilleen viikko, teema annetaan siis valmiiksi, mutta melko vapaasti pystyy silti valitsemaan aiheensa. (Tosin seuraavaksi taitaa olla luvassa mielipidetekstin kirjoittaminen jonkin toisen tekstin pohjalta.) Oppitunneilla käydään läpi kaikenlaisia ilmaisuja ja rakenteita, joihin omissa teksteissä kannattaa kiinnittää huomiota, ja lisäksi luetaan muiden kirjoittamia tekstejä - ei siis kaikkien eikä joka kerta, vaan opettaja valitsee tekstit, joita kaikki sitten saavat lueskella ja kommentoida. Heh heh arvatkaa kenen teksti pääsi kurssin alussa ensimmäisenä syynättäväksi...
Sitten onkin vuorossa kuinepit! Vaikka sitä kurssin nimen perusteella ei voikaan päätellä, niin oikeasti nämä kaikki kyllä pyörivät melko vahvasti Japaninkin ympärillä, että myös pääaineopiskelijoille täältä jotakin tarjontaa löytyy.
Topics in Human Geography
"Siis todella perustason kurssi, ei mitenkään erityisen haastava. Ihan mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä tarjoa hirveästi mitään uutta - toisaalta luulisi ainakin olevan helppo!" Näin arvioin tätä kurssia lukukauden alkupuolella, eikä mielipiteeni oikeastaan ole muuttunut mihinkään suuntaan. Helpohko, tylsähkö, mutta silti ihan ok kurssi. Pari kirjoitelmaa on pitänyt väännellä, muutama viikko sitten oli välikoe, ja kurssin lopussa pidetään jonkinmoinen väittelytilaisuus.
Introduction to Anthropology
Riippuu aika paljon fiiliksestä, viihtyykö näillä tunneilla vai ei. Toisaalta on ihan mielenkiintoista "keskustella" useiden muiden kulttuurien edustajien kanssa mm. saman sukupuolen välisestä avioliitosta, perhekäsityksistä, miesten ja naisten rooleista ja niin edelleen. Toisaalta tuo sana keskustella on lainausmerkeissä siksi, että eräiden kulttuurien edustajat eivät koskaan osaa ilmaista mielipiteitään, mikä on ihan hiton ärsyttävää. En hirveästi arvosta myöskään sitä, että kurssia varten piti liittyä Google+ -keskustelufoorumiin. Mutta noin yleisesti ottaen ihan jees kurssi, ja opettaja on mukavan ja reilun oloinen myös. 22. päivä on nomikai (= yhdessä kapakkaan) suunnitteilla kurssilaisten ja opettajan kanssa, koska 23. päivä on vapaapäivä eikä siis tarvitse huolehtia siitä, millainen fiilis illan jälkeen on... Tällä kurssilla ei ole väliesseitä eikä -kokeita, loppuessee pitänee vääntää joskus tammikuussa.
Art, Culture and Technology
Joo siis älkää ottako tätä kurssia, ihan hirveä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla tunnilla tapahtuu, koska opettaja muuttaa mieltään jatkuvasti. Väkisinkin tulee sellainen olo, että ihan turha mihinkään on edes leikillään panostaa, kun seuraavalla viikolla koko homma on kuitenkin heitetty roskakoriin. Kurssilla on tähän mennessä pitänyt mm. vääntää miljoona PowerPointia, joita ei ole koskaan "päässyt" esittämään, pyöriä high speed cameran edessä, yrittää keksiä ~mielenkiintoinen tarina~ tuulen ja ukkosen jumalasta... Kerran piti myös vääntää Photoshopia ja AfterEffectiä hyödyntämällä animaatio, sekin oli niin turhaa kuin olla ja voi, ja kaiken lisäksi siis kotitehtävänä. En enää ikinä halua nähdä kuvaa Fuujinista ja Raijinista. Toisaalta ainakin tunnistan nyt varmaan jonkin verran Rimpa-taidetta, niin hyödyllinen taito kuin se onkin.
Understanding Education, Human Lives and Culture from Philosophical and Sociological Perspectives
Tämä on vaikea! Oikeasti, älyllisesti haastava. Sellainen kurssi, jolla koen taas olevani aivan saakelin tyhmä ja yliopistoon soveltumaton mato... Otsikosta voisin painottaa tuota sanaa philosophical. Jos filosofian kokee omakseen, niin tämä on varmasti hyvä kurssi. Minulle tämä on vaikea, toisaalta kuitenkin mielenkiintoinen. Kurssin kaksi ensimmäistä opettajaa olivat ihan huippuhyviä tyyppejä. Sen sijaan kun kuvioihin astui kolmas (ja viimeinen) opettaja, tuntui koko homma lässähtävän aivan täysin. Yhtäkkiä ollaankin taas kuivilla luennoilla syynäämässä taulukoita.
Introduction to Classical Japanese Literature
Puuduttavan tylsä. Tosin olen kuullut sellaisiakin villejä mielipiteitä, että tämä on jokin paras kurssi ikinä. Eli ehkä en siis vain kuulu kohderyhmään. Ihan tyypillistä kirjallisuusanalyysiä tämä on, raiskataan pilkkuparkaa niin ettei jäljelle jää kuin paha olo... En ole jostain syystä koskaan ollut kovin innostunut kirjallisuuden opiskelusta, vaikka pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta. Jotenkin sellainen ylianalysointi vain saa minut kiristelemään hampaita ja tekisi mieli huutaa että antakaa niiden tekstien olla rauhassa. Että sellaista. Jostain syystä en kuitenkaan ole ihan täysin paska tässä hommassa yleensä, joten jospa tuon 10-sivuisen esseenkin saisin väännettyä vaikkapa klassisia runoja analysoimalla, hyi helvetti.
Social Science Research Methods in Education I
Tykkään tästä! Kaikki kivat kurssit ovat kasaantuneet perjantaille (kaksi kivointa japaninkurssia ja tämä), mikä on toisaalta hyvä, koska muuten varmaan entistä enemmän nyppisi olla myös perjantait koulunpenkillä. Tällä kurssilla luetaan paljon artikkeleita japanilaisesta koulusysteemistä, artikkelista on aina vastuussa pienryhmä, joka valmistelee tiivistelmän, esitelmän ja keskustelukysymyksiä. Oman osuuteni hoidin jo kurssin alkupuolella. Tässä puolivälissä piti myös kirjoittaa 5-8 sivun essee, sekin artikkelin pohjalta. Isompana tehtävänä on sitten kirjoittaa havaintonsa ala-astevierailusta, joka toteutettiin eilen! Voi hyvänen aika, se oli oikeasti aika hauskaa. Itse pääsin seuraamaan kolmosluokkalaisten oppitunteja, ja nämä 8-9-vuotiaat skidit olivat kyllä aivan ihastuttavia! En ole mitenkään erityisen lapsirakas ihminen, mutta nämä naperot olivat oikeasti kivoja ja ihan superinnoissaan siitä, että olin siellä vierailulla. Meluisia ja välittömiä, roikkuivat vaatteissa ja kyselivät kaikkea lempiruoasta siihen, että onko minulla poikaystävää. Se on tuo ikä se... Eli juu, suosittelen tälle vierailulle osallistuvia henkisesti (ja ehkä sanastollisesti) valmistautumaan vastailemaan kaikkeen mahdolliseen lempiväristä lempifutispelaajaan. Ainakaan omalla kohdallani vierailu ei todellakaan ollut vain mitään sivusta seurailua, vaan nämä ipanat oikeasti tunkivat lähelle!
Huh! Kaiken tämän informaatiotulvaan on aiheellista päättää postaus loppukevennykseen ja esitellä teillekin jokavuotinen Kumano dormin hullujen toteuttama perinne: kellotornin valtaus!
että sellaiset näkymät pääkampuksella sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti