viisumi & lentoliput

Tämä postaus on niin tylsä, etten vaivautunut keksimään edes kiehtovampaa otsikkoa. Olisi siis luvassa juttua COE:sta, viisumista ja lentolipuista - kiinnostanee lähinnä omaa vaihtoaan suunnittelevia lukijoita, joille tästä saattaa hyvällä tuurilla olla jopa jotain hyötyä.

Certificate of Eligibility

Ykköspaketin mukana heinäkuussa saapui täytettäväksi kolmesivuinen excel-tiedosto, Certificate of Eligibility -esitietolomake. Lomake piti lähettää takaisin sekä sähköisesti että postitse, sitä oli jonkin verran esitäytetty. Tänä vuonna meidän lomakkeet lähetettiin postitse HY:n kautta Kioton yliopistolle.

COE:n täyttämiseen on ihan turha kysellä apua Suomen Japanin suurlähetystöstä ihan siitä syystä, että heillä ei ole mitään tekemistä sen laatimisen kanssa - ainoastaan valmiin lomakkeen sitten, kun itse viisumia pääsee anomaan. Yhteyshenkilö Kioton yliopistosta vastasi kyllä sähköpostitse kiireellisiin kysymyksiin COE:stä, ja joihinkin kohtiin toki saa apua meidän kv-palveluistakin. Tulevat Kioto-vaihtarit saavat toki minuunkin ottaa sitten yhteyttä, olinpa virallisesti tuutori tai en!

Lomaketta varten piti myös lähettää pari passikuvaa, joista tosin Kioton yliopisto lähetti tarkemmat mittasuhdeohjeistukset. Päädyin lopulta itse käyttämään leikeltyjä passikuvia, joissa pääni koko nyt on isompi kuin pitäisi olla, mutta ehkä paikallinen pikkukasvofetissi ei estä maahanpääsyäni - ainakin sain COE:n ja viisuminkin jo.

Viisumi

Valmis COE lähetettiin kakkospaketin mukana, saapui siis 5.9., joten aikaa viisumin hankkimiseen oli ihan sopivasti, vaikka odottelu olikin karmeampaa kuin kuvittelin.

Monilla on ilmeisesti ollut hiukan ongelmia tulostaa suurlähetystön nettisivuilta viisumihakemuslomake. Sivuston linkkiä klikkaamalla pääsin itse näkymään, jossa japaninkielinen Adobe Readerin ilmoitus kehotti lataamaan ohjelman.

Ensin klikkasin tuosta 今すぐダウンロード！ja ohjelman asennettuani sain tiedoston näkyviin selaimen oikean yläkulman pdf-kuvakkeesta. Joku fiksumpi ehkä osaa jonkin helpomman latausvapaan keinon tähän, mutta eipä tuo kovin montaa minuuttia elämästäni vienyt. Sen jälkeen sain ihan normaalisti kaksisivuisen lomakkeen tulostettua. Omalla vastuulla ohjelmia latailemaan (varsinkin jotain adoberiidereitä), mutta tuolla keinolla ainakin minulla onnistui! Käyttämälläni koneella ei ennestään ollut ko. ohjelmasta mitään versiota, ja eiköhän tuokin roskakoriin nyt jo jouda...

Itse lomake oli helpohko - siinä kysytään yhteystietoja, oleskelun syytä ym. perussettiä. Ongelmallisiin kohtiin saa apua suurlähetystön tiskiltä. Olin kerran aiemminkin piipahtanut suurlähetystössä, kun tuossa pari vuotta sitten viimeisenä päivänä ilmoittauduin JLPT-kokeeseen, eikä viisuminhakureissukaan lopulta suurempia traumoja aiheuttanut. Vein lomakkeen ja passikuvan, täytin lomakkeen loppuun, odottelin tunnin verran, maksoin 23,50 euroa ja sain viisumini. (Sivumennen sanoen, ovisummeriin ym. vastataan suurlähetystössä englanniksi, mutta oman asiansa voi esittää suomeksi. Ainakin omalle kohdalleni on osunut ainoastaan suomenkielisiä virkailijoita.)

Eli nyt löytyy sitten viisumi minunkin passistani, ja se oikeuttaa jopa 1 vuoden ja 3 kuukauden oleskeluun! Luultavasti vaihtoaikani tulee olemaan siinä 11 kuukauden paikkeilla, mutta tarkka paluupäivä on vielä hämärän peitossa.

Lentoliput ostin heinäkuussa muutaman päivän kuluttua saatuani virallisen hyväksynnän, mutta vaihtoehtoja olin toki punninnut pitkään. Päädyin sitten ostamaan Finnairin meno-paluuliput muutosoikeudella - ostin siis tavallisen meno-paluun, paluupäivä 18.6.2015, ja muutan sitten 150e maksua vastaan tuon päivämäärän myöhemmin. Myynnissä on myös nuorisohintaisia lippuja, joissa muutosmaksu on vain 50e, mutta tuolloin myynnissä olevista lipuista halvimmaksi vaihtoehdoksi tuli normaalihintainen lippu normaalihintaisella muutosmaksulla... Finnairhan siis lentää suoria(kin) lentoja Kansain kansainväliselle lentokentälle (KIX), joka lienee sijaintinsa puolesta fiksuin vaihtoehto Kiotoon suuntaaville vaihtareille.

Tämän blogin ansiosta minulla on muuten myös matkaseuraa, sillä lennämme yhdessä erään toisen vaihtarin kanssa, johon tutustuin tämän blogin välityksellä! Eli nyt sitten jännitetään, että mitähän kautta mahtaa mikään länkkärikone päästä lentelemään Itä-Aasian suuntaan - tarkoitus olisi päästä matkaan klo 17.20 ensi viikon sunnuntaina.

yooosh! yoshida!

Olin jo miettinyt näitä otsikoita etukäteen, esimerkiksi o-ou, oubaku..., mutta onneksi pääsin käyttämään tuota, joka tuossa ylempänä nyt killuu. Suomeksi siis: jee, Yoshida!!! Eli asuntola-arvonnassa minut heitettiin Kioton yliopiston kampukselle, Yoshida International Houseen, asustelemaan pikkuiseen yksiöntapaiseen luukkuun. Kämpässä pitäisi olla oma pieni kylppäri ja keittokomero, neliöitä huikeat 15. Olen tyytyväinen! Yksi vaihtoehdoista oli nimittäin ns. soluhuone, Mizuki, jossa olisi pitänyt käyttää yleistä ja maksullista suihkua, toinen puolestaan tuo pahamaineinen Oubaku - edullinen yksiö, mutta hemmetin kaukana kampuksesta, joten pakettiin olisi sisältynyt raastava yli tunnin matka sekä kallis matkakortti. Paras olisi ollut Shuugakuin, joka sijaitsee hyvin lähellä kampusta ja on lisäksi todella edullinen, mutta Yoshidassa ei vaikuttaisi olevan muita huonoja puolia kuin "kallis" vuokra.

Jenin kurssihan sitten määrittää, kuinka paljon oikeasti tuosta kämpästä makselen, kun "tulot" tietenkin napsahtavat tilille euroissa. Jenimääräinen vuokrahinta on 38 200 +sähkö/kk, eli ei tosiaan ihan siitä halvimmasta päästä, mutta kurssista riippuen voi olla ihan maksettavissa kuitenkin. Ja verrattuna esimerkiksi Tokion (tai ihan vaikka Helsingin) hintatasoon on tuo oikein huokea. Kimppakämppää yksityiseltä saisi halvemmallakin kuulemani mukaan, mutta katsotaan nyt ensin miten lähtee elämä käyntiin Yoshidassa!

Tämä kakkosinfopaketti asuntolatietoineen saapui perjantaina pikalähetyksenä perille, mutta itse en silloin ollut kotona, joten kuriiri ei päässyt kirjettä minulle toimittamaan vaan vei sen sitten lähimpään postipisteeseen, josta hain sen tänään. Lähetystunnuksen olin saanut sähköpostitse jo aiemmin Kioton yliopistolta. Tässä paketissa kaiken kaikkiaan oli:

- Certificate of Eligibility -lappunen
- viisumi-infoa
- asuntolainfoa
- vakuutusinfoa
- virallinen hyväksymiskirje
- orientaatioaikataulu
- työlupalomake (jos haluaa työskennellä vaihdossa olon aikana)
- saapumisaikataululomake (täytettävä ja lähetettävä sähköpostitse)

Hauskin pikku vitsi näissä lomakkeissa oli viisumin hakuun ohjeistava

"Rush to the nearest Japanese Embassy / Consulate !!"

...niin, no, ei olisi tarvinnut kiiruhtaa, jos olisivat lähettäneet mokomat todistukset aikaisemmin. Täällä Suomessa tosin tuo viisumin saaminen ei (suurlähetystön nettisivujen infosta poiketen) kuitenkaan kestä yleensä kuin suunnilleen tunnin. Kaikenlaista muuta hauskaa säätämistä sen kanssa toki saattaa olla, kirjoitan tarkemman postauksen aiheesta erikseen.

Psst, nyt tuosta oikeasta sivupalkista löytyy myös instagram! Lätkin sinne kuvia aina silloin tällöin, päivitystahtia olisi tosin tarkoitus kasvattaa viimeistään sitten kun on muutakin kuvattavaa kuin The Legend of Zelda ja kissani Mutu.

"kaikki on suunniteltu ja punnittu mutta kaikki se on turhaa!"

Tänään se sitten iski, kello 8.42 tai ehkä neljä sekuntia myöhemmin: ah-dis-tus!

Kelataanpa vähän taaksepäin, siihen kohtaan kun Muikkunen huutelee teltastaan kuinka hauska matkamiehiä on nähdä. Tapasin maanantaina vastikään takaisin Suomeen palanneen kiotovaihtarituutorini sekä toisen samaiseen vaihto-ohjelmaan lähtevän HY:n opiskelijan ja oli oikeasti todella mukava kuulla yksityiskohtaista infoa, hyviä kokemuksia ja Kioton hehkutusta. Samoin tänään Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien oppiaineen avajaisjuhlistuksessa oli oikein kivaa jutella entisten vaihtareitten ja muiden opiskelijoitten kanssa. Mutta kaiken tämän myötä oma lähtö rupesi tuntumaan varsin paljon konkreettisemmalta. Ja varsin paljon ahdistavammalta.

Minä en - kuten luullakseni olen täälläkin jo muutamaan kertaan ulissut - ole todellakaan mikään kielinero. Tämän lisäksi olen ollut aivan hemmetin laiska ja siksi unohtanut erittäin ison osan niistäkin kanjeista (no niitä inhottavia kirjoitusmerkkejä), joita joskus saatoin osata. Vaan ilmeisestipä Kioton yliopiston japanin kurssien lähtötasotestissä pitäisi jopa osata kirjoittaa kanjeja! Mitä helvettiä, kuka japanilainenkaan enää osaa niitä harakanvarpaita käsin raapustaa?
Että tässä nyt sitten istun Intermediate Kanji Book Vol.1 sylissäni ja tämän postauksen postattuani jatkan aina yhtä ankean Ankin (flash card -ohjelma) parissa ja kiroan sitä, miten olen laiminlyönyt opiskelun.

Ahdistaa myös muutto, jonka seurauksena kämpässä näyttää esim. tältä:

Pahemmaltakin on näyttänyt, ja siihen on syynsä miksi tuo yksi ovi (mun huoneen) on kiinni. Että tervetuloa vaan, uudet asukkaat! Kyllä minä tämän hoidan kuntoon siihen mennessä. Tätä tavaraa vaan tuntuu tulevan joka nurkan takaa lisää, varastoon vein jo muutaman laatikon odottelemaan muuttopäivää eikä loppua siltikään näy. Onneksi aikaa vielä on, muutto ei sentään vielä tässä kuunvaihteessa ole.

Hauskinta on kuitenkin se, etten vieläkään tiedä, mihin asuntolaan Kiotossa pääsen sitten matkalaukkuineni muuttamaan. Asuntolainfoa lupailtiin saapuvan elokuun aikana, vaan eipä saapunut. Vähän veikkaan, että oikeasti info tulee vasta joskus syyskuun puolivälin jälkeen, näppärästi viikkoa tai paria ennen lähtöä. Pari entistä vaihtaria tosin rauhoitteli, että oikeasti Kiotosta ei ole niin vaikeaa eikä kallista vuokrata asuntoa kuin Kioton yliopisto väittää. (Jokaisessa asuntoihin liittyvässä meilissä / infolappusessa lukee huutomerkkien kera, että asuntoja on ihan jumalattoman vaikea saada, varsinkaan jos ei joka reiästä tursua miljoonittain jenejä.) Joten jos joudun jonnekin kamien ulottumattomiin, niin ehkä saan koottua muutaman kämppiksen ryhmän ja etsittyä jonkin kivan pikku kolon lähempää kampusta.

Juuri nyt ei siis ihan hirveästi hymyilytä sellaiset joko lähtö jännittää voi vitsi vähäx ihanaa -muikistelut. Tuntuu vaan että pää räjähtää, mistään ei tule mitään, koko ajan tulee joitain uusia mutkia matkaan, Venäjä laittaa kohta ylilentokiellon, Islannin tulivuori oksentaa koko Euroopan päälle ja kaikki on kamalan kallista ja turhaa keikailua (se murskaantuu kuitenkin!).
Eikä mikään kuitenkaan ole kaiken tämän ajan, vaivan ja rahan arvoista!
Välillä ihan oikeasti mietin, että tämän on pakko olla elämäni huonoin päätös.

Mutta kuinka moni vaihtari muka ihan oikeasti on katunut vaihtovuottaan?
Nyt täytyy vain yrittää jostain omaksua sellainen muumimammamainen kyllä kaikki järjestyy -asenne. Ehkä mieluummin kuin sellainen piisamirottamainen katastrofin manaaminen.
Niin paljon kuin Piisamirottaa rakastankin ♥

toistaiseksi he(lsi)ngissä

Hiljaiseloa blogin puolella, sillä Kiotosta ei ole vielä tullut mitään uutta infoa. Jotta tulevat postaukset eivät kuitenkaan paisuisi kilometrin pituisiksi, päivittelen (heh) tähän väliin tällaisia käytännön mukavuuksia:

Viimeiset neljä viikkoa olen ollut töissä - pesulassa, kuten jo aiemmin taisin mainita. Sanonpahan vaan että helteet yhdistettynä fyysisesti raskaaseen työhön ei ollut mikään mukava yhdistelmä, tuskin koskaan olen ollut näin iloinen viilenevistä ja jopa sateisista säistä! Tulipahan valmistauduttua etukäteen Kioton ilmastoon, kun duunipaikalla lämpötilat huiteli parhaimmillaan yli 35 asteen ja ilmankosteuskin pesulassa on aika korkea. Eikä ole kunto päässyt täysin rapistumaan, duunarinlihaksetkin tullut tässä kasvatettua, kuulkaas! Enkä ole koskaan aiemmin ollut näin jumissa ja tarvinnut jopa fysioterapiaa. Aamuherätyketkään (5.25) eivät ole minua varten. Enää kaksi päivää jäljellä! Olisin saanut jatkaa vielä kaksi viikkoakin, mutta joskus on valittava aika (ja terveys) rahan sijaan.

Työpäiväni ovat tietenkin olleet parhaaseen virastoaikaan (7-15), mutta olen silti onnistunut soittelemaan puheaikani täyteen erilaisten toimistojen - lähinnä vakuutusyhtiöiden - ja vanhempieni kanssa. Vakuutukset ovat jo jokseenkin henkilökohtainen aihe, mutta sanottakoon että kalliiksi tulee, jos ei satu saamaan mitään kivoja keskittäjäetuja tai kuulumaan vanhempiensa kotivakuutuksen piiriin. Omalla kohdallani puhutaan todennäköisesti 600-700 euron hintaluokasta (+ Japanissa pakollinen paikallinen vakuutus), koska haluan myös vakuuttaa esim. kaiken ja tarvitsen siis sekä matkustaja- että matkavakuutuksen. Tuleville vaihtareille tiedoksi: jos asutte porukoitten luona vaihtoa edeltävän kesän, niin pääsette selvästi halvemmalla. Riippunee tosin myös vakuutusyhtiöstä, ottakaa alustavasti selvää vaikka jo ennen kesää, vaikkei vaihtopaikka olisi vielä virallisesti varmistunutkaan. Koska olen ihan täysi ummikko näiden vakuutusasioiden kanssa, en viitsi sen tarkemmin levittää mahdollisesti väärää infoa, joten varmistakaa luotettavammista lähteistä, mitä oikeasti kannattaa ottaa ja millä hinnalla. Ihmettelen vaan, että miksei vaihtareita varten ole kehitetty mitään näppäriä vakuutuspaketteja!

Vapaa-aikana olen sitten yrittänyt pakata, koska muuttaakin vielä pitäisi ennen vaihtoon lähtöä. Asun siis Hoasilla kaverikämpässä, ja koska vuokrasopimuksemme päättyy syyskuun loppuun ja virallinen vaihtoaikani alkaa lokakuun alussa, olen oikeutettu asumisoikeudensiirtoon. HOAS siis takaa minulle asunnon, kun saavun vaihdosta takaisin Suomeen. Tosin sellainen hauska pikku kiemura tässä on, että virallinen vaihtoaikani päättyy 31.7.2015 ja näin ollen uusi kämppä pitäisi vastaanottaa elokuun alusta. Mutta enhän minä elokuun alussa ole vielä Suomessa! Lisäksi HOAS ei tietenkään voi taata, millaisen asunnon saan ja millaisella sijainnilla, vaikka toivoa toki voin ja yksiönkin voisin mahdollisesti saada. Olen lievästi sanottuna kyllästynyt lähiöelämään (ensin Meri-Rastila, sitten Malminkartano), mutta eipä tässä ole köyhänä opiskelijana hirveästi valinnanvaraa. Hiukan tosin stressaan sitä, olisinko valmis enää asumaan solussa. Nykyisillä asuntomarkkinoilla ja pk-seudun yleisellä hintatasolla tosin saanee olla aika pirun tyytyväinen edes siitä, että voi jonkinmoisen edullisen opiskelijakämpän saada.

Matkatavaroiden pakkaamista puolestaan en missään nimessä ole vielä aloittanut - ihan jo siitäkin syystä, ettei minulla ole vielä matkalaukkua! Mutta kerrankin tuuri kävi, ja sain muutaman mutkan kautta hankittua itselleni suuren matkalaukun, jonka käyn noutamassa ensi viikolla. Käsimatkatavaroita varten puolestaan tilasin eBaysta repun, sellaisen retkeilyyn tarkoitetun ja ainakin ilmoitettujen mittojen mukaan oikein mukavan kokoisen. Tilasin sen tosin vasta viikko(?) sitten, joten saa nähdä, milloin se saapuu. Toivottavasti ennen lähtöä... Tarkoitus olisi menomatkasta selvitä siis yhdellä kirjattavalla matkatavaralla ja yhdellä käsimatkatavaralla.

Mitähän mukaan oikeasti edes pitäisi pakata?
Varmaan housuja ainakin - tätä äässiä ei japsipöksyihin tungeta.