2014/02/28

, vakipano

Väliviikko, ei luentoja!
Väliviikon suunnitelmat: kandi valmiix saatana.

Minulla on jonkinmoinen masokistinen rakkaussuhde kiireeseen. Vihaan sitä, mutta tuskin saisin juuri mitään tehtyä ilman pientä painetta. Kandi pitäisi palauttaa 10.3. eli se tarkoittaa sitä, että... pitää aikamoista vauhtia kirjoitella, jotta saan vaadittavan merkkimäärän täytettyä. Vielä kun saisi sen täytettyä jollain muulla kuin täydellä paskalla. Jokseenkin on sellainen olo, etten ole tarpeeksi pätevä lingvisti, psykologi tai antropologi, että pystyisin kirjoittamaan jotain muuta kuin myötähäpeää aiheuttavan diipadaapa-lurittelun tieteellisillä (ja luultavasti väärin käytetyillä) termeillä höystettynä. Lohduttaudun sillä, että kandidaatin tutkielma on vielä kuitenkin vain harjoitustyö, jota ketään ei kiinnosta lukea yhtään sen enempää kuin minua kiinnostaa sitä kirjoittaa.

Lyhyesti ilmaistuna: motivaatio on hautautunut syvemmälle kuin --
...
Mieleeni tulee vain härskejä vertauskuvia, joten sanotaan nyt vain, että syvälle.

Kuten eräs senpai bloginsa puolella valitteli, myös omat kokemukseni kuluneesta lukuvuodesta voisi nimittäin kiteyttää seuraavalla tavalla: vittu mitä paskaa.
Kursseilta puuttuu yhtenäinen rakenne, ylläritehtäviä saattaa ilmestyä edellisenä iltana, taso on joko uutiskieltä (lue: saatanallista) tai sitten jotain New Approach -opuksen naiiveja ja Ihan Tosi Opettavaisia raapustuksia. Missähän se keskitaso, chuukyuu, intermediate mahtoikaan näkyä? Kaiken lisäksi tunneilla päädytään jatkuvasti jauhamaan täysin toissijaisista aiheista ja usein vieläpä suomeksi, jolloin yhteys japanin kieleen katkeaa täysin.
Ilmapiiri ei ole millään lailla motivoiva. Eikä ole oppimateriaalikaan. Tosin lohdutuksen sanana tuleville kolmoskurssilaisille sanottakoon, etten usko, että ainakaan Intermediate Kanji Book Vol. 1 & 2 -kirjoja tullaan enää pitkään näkemään tässä yliopistossa.

Ehkä eniten kolmostasoa vastaavalla keskustelukurssilla (vaikkakin itse olen keskustelun osalta luultavasti lähellä tasoa miinus kolmesataamiljoonaa) siirryttiinkin sitten kaikkien riemuksi oppikirjan käsittelyn jälkeen takomaan loppukevään ajaksi pelkkiä esitelmiä. Tai siis kyseessähän on siis happyoo, ei purezenteeshon. Nyt joku senpai tai muuten vaan kykenevä voisi kertoa, että mitä perkeleen eroa noilla muka on?! Joka tapauksessa, ensimmäinen aihe oli politiikka ja talous.
POLITIIKKA JA TALOUS!
Annapa kun minä kerron japaniksi Japanin politiikasta ja / tai taloudesta. Lienee sanomattakin selvää, että eihän se hyvin mennyt.
Seuraava aihe on sentään pop-kulttuuri.
("Oisko vaik toi urheilu ja sit vaik taitoluistelu meiän aihe?")
Mutta maku meni koko hommasta jo täysin, vaikka ei se alun alkaenkaan kovin paljon kitkerää kummempi ollut.

Ja yritä nyt sitten kaivaa se motivaatio takaisin esiin, kun ainoa ohje opettajapuolelta on se, ettei tätä alaa Suomessa kannata opiskella.

Loppukevennyksenä todettakoon, että on tänä lukuvuonna ollut kuitenkin yksi mielenkiintoisen ja hyödyllisen oloinen kurssi – nimittäin suomen kielen aineopintoihin kuuluva kielenhuollon ja tekstitaitojen kurssi. Ilmeisesti olen siis ollut aika rankasti vaihtelun tarpeessa. Mutta välillä on varsin tyydyttävää tehdä asioita, joissa ei koe olevansa aivan täysin surkea aloittelija (ja joiden opettaja vaikuttaa innostuneelta). Ja virkkeet voi muuten aloittaa konjunktioilla, sanoi joku hemmetin kieliopas sitten mitä tahansa. Ja ei, minäkään en osaa kaikkia yhdyssana-, pilkku- ja viittaussääntöjä.
Vielä(kään).
Olen kuitenkin löytänyt sisäisen intohimoni pilkunnussimiseenviilamiseen jälleen. Sen kunniaksi teinkin hiukan ostoksia:


mulla on jo se NAINEN (potentiaali) -merkki niin siks ei sitä!

Että voin sitten vapuksi koristella haalareitani, tuota laskiaista tuskin tulee vietettyä muun kuin kandin merkeissä.

Onneksi välillä pään hajoamisen kompensoimiseksi pääsee hajottamaan muun muassa varpaansa ja jopa jalkapöytänsä taekwondo-treeneihin. Uusi harrastus aiheuttaa allekirjoittaneen luiseviin kyynervarsiin massiivisia mustelmia ja jo muutenkin olemattoman kokoisten varpaiden kuoriutumista, mutta on kuitenkin ollut kaikessa raakuudessaan tervetullutta rääkkäystä.

Ehkä vihdoin opin myös ne koreankieliset numerot.

2014/02/11

astetta kalliimpia shotteja

Varatessani silloin tammikuun alussa lääkärintarkastusaikaa YTHS:lle muistutti terveydenhoitaja, että rokotuksetkin kannattaisi sitten olla kunnossa, kun ulkomaille lähtee. Minua suositeltiin rokotuttamaan itseni seuraavia kammotuksia vastaan:

jäykkäkouristus
hepatiitti AB
japanin aivokuume

Jäykkäkouristusrokotteen saa YTHS:ltä ilmaiseksi, itse asiassa minun (ja tiedän että monen muunkin!) olisi se pitänyt uusia jo pari vuotta sitten, hupsista... Tulipahan tarkastettua tämäkin asia! Ja tämän rokotteen ottamisen jälkeen muuten tuntuu kädessä todella epämiellyttävältä. No, jos kävit sikapiikillä muutama vuosi takaperin, niin ei sentään ihan sille vedä vertoja! Ainakin minä kärsin siitä hyvästä rokotuksenjälkeisestä väsymyksestä yhden illan ja parin viikon epämiellyttävästä aristuksesta / tunnottomuudesta pistokohdassa. Narkolepsialta vältyin.

Twinrix-rokote hepatiittia vastaan (1 shotti) maksoi Elielin apteekissa 52,60 euroa ja suunnilleen tuossa 50 euron hintaluokassa taitaa pyöriä apteekissa kuin apteekissa. Kyseinen rokote pitää kuitenkin piikittää kolme kertaa, joten yhteensä tuohon tulee uppoamaan sellaiset 150 euroa. Kannattaa varata hyvin aikaa, jos haluaa ehtiä koko sarjan saada ennen maasta pakenemista: (korjattu!) ensimmäisen ja toisen shotin välillä täytyy olla kuukauden tauko, ensimmäisen ja kolmannen välillä vähintään 6 kk. Yhteensä siis tuo puoli vuotta!
Tästä ei muuten käsi tullut ainakaan minulla kovinkaan kipeäksi, aristaa vähän kun nostaa kättä sivusuunnassa, ettei hirveästi tee mieli olkalihaksia treenata.

Japanin aivokuume -rokote on näistä sitten sen kallein - kuulemani mukaan 2 x 120 euroa eli lähemmäs 250 euron menoerä. Itse en tuota vielä ottanut, mutta suunnitelmissa on ottaa se kesällä tai alkusyksystä, reseptin olen jo saanut. Heinäkuussa YTHS on kiinni, joten sen varaan ei kannata laskea. Kirottu heinäkuu!

Näin ollen budjettiin täytyy mahduttaa siis: rokotukset yhteensä n. 400 euroa.
Autsssss...

2014/02/07

ulinaa uudistuksista

Oi, kuinka rakastankaan uudistuksia!
Viime aikoina kokonaista kolme järisyttävää uudistusta ovat hankaloittaneet elämääni ja aiheuttaneet katkeria kyyneliä tai ainakin perisuomalaisen perkeletulvan.
Kaksi ensimmäisenä esittelemääni eivät liity millään lailla vaihtohakemukseen ja kolmaskin kovin löyhästi, mutta ovat kovin ajankohtaisia ja jyrsivät mieltäni suunnattomasti, joten avautuminen alkakoon.

Ensimmäisenä, sillä onhan minun suomen kielen opiskelijana tästä mainittava, se... NO SE! Kyllä te tiedätte!
Alkaa tekemään!
Minä en ala tekemään yhtään mitään!
Tämä virhe (hyvä on, murre-ero) on kuulunut iki-inhokkeihini, jos nyt ei aina, niin ainakin kauan. Ja nyt ei pidä sitä korjaaman minun tahi pätevämmänkään kielipoliisin!
Niin se vaan kieli muuttuu.
Joka tapauksessa tahdon tässä vielä lainata Hesarin Heikki Aittokosken huutonaurua aiheuttanutta sutkautusta:
"-- Agricola -- heittää lisäx traumaperäsiä kolmoissalkkoveja."

Ja niin heitän minäkin, koska aina yhtä luotettava YLE Areena on minut pettänyt ja lanseerannut ~Sotshi Areenan~ olympialaisia varten. Että on sitten helppoa, hauskaa ja hienoa katsella suoria lähetyksiä uudistuneesta palvelusta, vai mitä!
Tämä uusi tuttavuus ei ainakaan allekirjoittaneella eikä konsultoidulla kaverilla aukene tietokoneen koko ruudulle, vaan ainoastaan selaimen koko ruudulle, miten sen nyt IT-asiantuntija hienosti sitten ilmaisisikin. Joka tapauksessa niin, että otsikkorivi ja välilehdet ja alapalkki ja kaikki muu ärsyttävä siis jää näkyviin. Raivostuttavaa!
Sen vielä kestäisin jotenkuten, mutta sitä en, miten paljon tuo suorastaan saatanallinen viritelmä kehtasi jumittaa katsoessani taitoluistelun joukkuekilpailun miesten lyhytohjelmaa: kesken suosikkiluistelijani (Yuzuru Hanyu, tulette kuulemaan hänestä vielä) hyppy-yhdistelmän kelautui lähetys yhtäkkiä edeltävän luistelijan (inhokkini, Buttrick Patrick Chanin) pisteidenantoon ja noin sekuntia ennen herra Hanyun pisteitä katkesi kokonaan. RAIVO!
Raivoni laantui hiukan, kun lopulta sain selville pistesaldon olevan niinkin huikea kuin 97.98 (eli oikeasti loistava!) ja kun televisiolähetystä selosti Anuliisa Uotilan rauhoittava ääni.


Ruma lippu, jonka ei pitänyt Finlandia Trophyssa 2012 näkyä jäälle asti kunnolla eikä varmaan näkynytkään. Näkyvyys saattoi parantua, kun kiikutin sen Yuzuru Hanyun syliin. Pinkki nimmari piristää!

Kolmas uudistusahdistuksen aiheeni on uusien monitoimilaitteiden saapuminen rakkaan yliopistomme tiloihin.
Keskiviikkoaamuna viime hetkeen aina luottavana (tai jostain syystä sen hyödyntämiseen aina ajautuvana) kipitin kopioimaan edellisenä iltana valmiiksi saamiani hakulomakkeita päärakennuksen ensimmäiseen kerrokseen, josta oli paperi loppu.
Sitten toiseen kerrokseen, josta en löytänyt konetta.
Sitten kolmanteen kerrokseen, josta oli paperi loppu.
Sitten neljänteen kerrokseen, josta oli paperi loppu.
Onnekseni suomen kielen opettaja X sattui kulkemaan ohi ja näytti minulle tumpelolle, mistä paperia saa lisää ja mihin sitä pitää laittaa, minkä jälkeen kopiokone ei tietenkään suostunut hyväksymään tunnistautumistani. Käytävän toisessa päädyssä sijaitseva masiina sentään minut tunnisti ja antoi kopioidakin.
Tämän aamujumpan jälkeen sain paperit liitteineen vihdoin käsistäni ja mielestäni pyörimästä!

Vaihtohakemusta varten vaadittavat kuvat kävin muuten hankkimassa Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälästä, jossa 8 kpl passikuvia maksoi euron. Yhden euron! Mistä lähtien mitään on saanut eurolla?!
Koska passikuvani onnistuivat (kuten niillä aina on tapana) äärimmäisen hyvin, niin veinpä niitä hakemukseni mukana kahden sijaan kuusi... Aiheutin niillä luultavasti kuusinkertaisen trauman vaihtokoordinaattorillemme, heh.

Tämän epäilemättä riemastuttavn kömmähdyksen lisäksi ei hakemuksessani ollut huomautettavaa kuin kahdesta muusta asiasta: pyydettiin arvioimaan kandiksi valmistumisen ajankohta (...) sekä listaamaan vielä JASSO-hakemusta varten kurssisuoritusteni arvosanat. Sekin hakemus lähtee nyt sitten kuitenkin paketin mukana eteenpäin, vaikka kuten sanoin, ei minulla ole arvosanoja juuri mistään, lähinnä hyväksyttyjä kursseja vain, joten en toiveikkaana odota saavani stipendiä.

Tätä menoa en myöskään kovin toiveikkaana odota valmistuvani kandiksi edes arvioimanani ajankohtana joulukuussa 2015, on nimittäin tuo kandityö edelleen auttamattoman levällään. Alanpa siis ahkeroimaan!

2014/02/01

lomaa lomakkeista, kiitos!

Kuumottaa, ensi viikolla täytyy palauttaa kaikki mahdolliset vaihtohakuun liittyvät paperit eli

1. hakulomakkeet
2. motivaatiokirje
3. 2 suosituskirjettä
4. kurssitoivelomake
5. terveystodistus
6. läsnäolotodistus
7. koulutushistoria
8. opintosuoritusote
9. passin kopio
10. 2 kpl valokuvia
+ apurahahakemus

Kaikki englanniksi - ei siis sentään japaniksi!
1-7 täytellään Kioton yliopiston omille lomakkeille, jotka sain onneksi .doc-muodossa (ja joita kuitenkaan Open Office ei suostu kunnolla näyttämään, vaan saan ne auki ainoastaan yliopiston tietokoneilla), joten voin tulostaa niin monta kappaletta kuin ikinä haluan ja täyttää paperit satatuhatta kertaa ennen kuin menee oikein.

Suosituskirjeet olen saanut (toinen käsinkirjoitettu parin lauseen tiivistelmä, toinen koneella kirjoitettu romaani), mutta motivaatiokirje on edelleen keskeneräinen. Kerrottava olisi ihan näitä perusasioita kuten miksi haluaisin opiskella juuri Kioton yliopistossa, miten opinnot siellä hyödyttävät tutkintoani ja millaisia kokemuksia minulla on kansainvälisyydestä tai ulkomailla asumisesta.

Varsin hauskaa on, että sain nämä tämänvuotiset ohjeet vasta 2. tammikuuta, sillä Kioton yliopisto julkaisi ne juuri joululoman aikaan. Varasin YTHS:lle ajan terveystarkastukseen saman tien ("Tarvitsetko röntgeniä tai laboratoriotutkimuksia?" "...ööö... en?"), enkä siltikään saanut aikaa ennen kuin eiliselle tammikuun viimeiselle päivälle. Mietin myös hävyttömän pitkään, kuinka vakavista reaktioista on kyse lomakkeen kohdassa "Have you had any adverse reactions to medication?" (en nimittäin ole saanut kuolemanvakavia oireita kovin monesta asiasta, jonkinmoisia haitallisia reaktioita sen sijaan useasta), kunnes huomasin että japaniksi asia oli ilmaistu yksinkertaisesti
薬に対してアレルギーはありますか eli "Onko lääkeaineallergioita?"
No onhan niitä.
Tarkastus kesti lopulta kymmenisen minuuttia.

Periaatteessa voisin hakea JASSO-apurahaa, mutta käytännössä taitaa kuitenkin osoittautua mahdottomaksi. Listasin viimeisen 12 kuukauden aikana suorittamani kurssit, ihan siedettävä määrä niitä on, mutta lähes kaikki arvosteluasteikolla hyväksytty-hylätty, joten eipä näistä liiemmin mitään opintomenestystä taida näkyä.
"I will balance my own budget."
Toisin sanoen: opintolaina kutsuu.

Kielikokeisiin en ole joutunut osallistumaan, vaikka jokin englannin tasokoe (IELTS / TOEFL) suositeltava lomakkeiden perusteella olisikin. Ei kuitenkaan pakollinen, joten saavat luvan uskoa että olen tarpeeksi hyvä englannissa pärjätäkseni englanninkielisillä kursseilla... ihan niin kuin ei osa kursseista ja kaikki materiaali olisi täälläkin englanniksi.
Pääsinpä kylläkin JLPT:n N2-tason läpi, joten taitaa olla aika yrittää myös lottoamista. Japanin kielen osaamista ei tässä vaihto-ohjelmassa kuitenkaan vaadita, kunhan kävin tuotakin kokeilemassa. Eipä sillä, ettäkö siinäkään olisi erityisemmin japanin kielen osaamista vaadittu, monivalintakokeissa kun riittää villit veikkauksetkin näemmä.

Sitten ei auta kuin toivoa, että Kioton yliopisto hyväksyy hakemukseni. Tästähän saan tiedon näppärästi heinäkuussa, en sen aiemmin! Jottei tässä nyt kuitenkaan olisi tarpeeksi stressattavaa, niin täytynee jatkaa kandin työn parissa, kirjoitan siihen mm. todella syväluotaavaa analyysia kielenkäytöstä japanilaisessa tv-draamassa. (Oli muuten huono idea valita 1 Litre of Tears 1リットルの涙 koska viime yönä maratoonatun viiden viimeisen jakson jälkeen pää on pirun kipeä pillittämisestä.)