vihdoinkin virallista!

Kyllä sitä saikin odottaa, mutta nyt se viimein varmistui - Kioton yliopistolta lähetettiin sähköpostitse hyväksyntä vaihtopaikastani! Varsinaista hyväksymiskirjettä en tosin saanut, vaan muutamia tiedostoja (ahh, lisää lomakkeita) täytettäväksi, deadline tasan viikon päästä... Panikoinkin ensin, koska tuohon ei ole kuin viikko ja posti kulkee niin perkeleen hitaasti, mutta onneksi minua tarkkaavaisemmat huomasivat, että lomakkeet kuuluu palauttaa sähköpostitse!

Paketti sisälsi siis seuraavanlaisia ihanuuksia:

- asuntola-arvontalomake
- arvio japanin kielen osaamisesta
- yhteystietolomake
- infoa asuntoloista

Kioton yliopiston tarjoamista asuntolavaihtoehdoista osa on oikein jees, osa aivan sieltä ja syvältä. Kaiken lisäksi kämppä arvotaan, mutta silti tuohon lomakkeeseen pitää numeroida asunnot kiinnostavimmasta inhottavimpaan. Mitähän merkitystä sillä sitten mahtaa olla? Eipä auta kuin pitää peukkuja ja toivoa, että lotto suosisi tällä kertaa ja saisin haluamani asunnon! Kirjoittelen asunnoista lisää sitten kun niistä on joskus jotain kirjoitettavaa. Arvonnan tulokset saan ilmeisesti tietää elokuun aikana.

Kielitaidosta kyseltiin, että osaanko kirjoittaa ja lukea hiraganat ja/tai katakanat (osaan) ja minkä verran osaan lukea ja kirjoittaa kanjeja (en kerro teille, koska nolottaa), kuinka kauan olen opiskellut japania - pitää myös merkitä, että kuinka monta tuntia yhteensä (~400 yliopistossa jos oikein laskin), mitä tekstikirjaa olen käyttänyt (New Approach hyi satannn), olenko suorittanut JLPT-tasokokeita ja paljonko sain pisteitä (N2 / vielä nolompaa kuin kanjit)... En ymmärrä, miksi näinkin tarkasti kysellään, kun japanin kursseja varten joka tapauksessa pitää osallistua lähtötasotestiin, mutta siinäpähän syynäävät! Helppo lomake joka tapauksessa.

Yhteystietoja vartenkin pitää täytellä lomake, vaikka siihen tarvitsee vain merkitä, missä asustelee / oleilee ennen Kiotoon lähtemistä, jotta syyskuussa osataan lähettää seuraava paketti infoa sekä COE viisumia varten oikeaan osoitteeseen.

Moni jo utelee, että jännittääkö kovastikin, mutta en oikein osaa vastata. Aina välillä jollain lailla tajuan, että lähtö olisi vähän reilun kahden kuukauden kuluttua (toivottu saapumispäivä mielellään 29. tai 30.9.) ja silloin jännittää enemmän, mutta suurimman osan ajasta joko en ajattele asiaa tai sitten stressaan käytännön järjestelyjä ja aikatauluja. Kunhan tässä saan lentoliput ostettua, niin ehkä koko homma konkretisoituu edes vähän enemmän.

Stressiä, rahanmenoa, lomakkeita, byrokratiaa ja pakkaamista luvassa siis, mutta jospa sitä vähän jo uskaltaisi iloinenkin olla ja lisätä tuohon listaan myös juhlinnan, hehkuttamisen ja ehkä jopa jonkinmoisen onnellisuudenkin!

Ja sitten niitä lentolippuja katselemaan.

ratkaisun hetki lähestyy!

Kesäkuu hurahti ohi lähestulkoon koomassa. Tai pikemminkin takatalvihorroksessa, koska esimerkiksi meitsin synttäreitä edeltävänä aamuna Jyväskylässä satoi lunta.

Sitten kuumottavampiin uutisiin! Ensimmäinen yhteydenotto Kioton yliopistolta saapui toissapäivänä. Ei kuitenkaan vielä hyväksyntä, vaan viisumihakemuslomake, Certificate of Eligibility. Olenhan sanonut jo ainakin sata kertaa, että vihaan lomakkeita yli kaiken? Japani on siis mitä mainioin vaihtoehto minulle - saan varmasti anoa kirjallista lupaa suurin piirtein nenän kaivamistakin varten. Ja mitä pelleilyä tämäkin nyt on, että vaihtohakemusta käsitellään edelleen, mutta laitellaan tässä nyt vähän viisumiprosessia aluilleen... Lisäinfoa pitäisi kuitenkin saapua noin kahden viikon kuluttua, odotan kauhulla!

Vaihto-orientaatiokin oli jo, mutta koska oma tuutorini on edelleen Kiotossa, ei tilaisuus omalta osaltani kestänyt kovin pitkään. Sain jonkin verran yleistä infoa Aasiaan lähtemisestä ja vaihtoaikatodistuksen Kelaa varten. Ehkä tilaisuus oli hiukan kattavampi niille, jotka pääsivät tapaamaan tuutoreitaan (aiemmin vaihdossa olleita), mutta itse kiusaan omaani sähköpostitse ja Facebookissa.

Mitäpä muuta. Palasin Jyväskylästä Helsinkiin viikko sitten, jotta pääsin ottamaan Japanin aivokuumetta vastaan rokotesarjan toisen piikin, ensimmäisen otin siis toukokuussa. Köyhdyin yhteensä n. 2 x 127 EUR. Hyi helvetti. Näköjään en muuten toukokuunkaan aikana tänne kirjoittanut yhtään mitään, joten mainittakoon sitten, että pääsin kevään opinnot ihan kunnialla läpi, sain taekwondon keltaisen vyön ja hajotin saman tien kyynärpääni harjoituksissa (en vakavasti, parani itsekseen parissa viikossa), pelasin Ocarina of Timen loppuun ja sain sovittua itselleni loppukesäksi töitä.

Toinen syy palata takaisin olikin työsopimuksen kirjoittelu. Ahkeroin siis pesulassa elokuun ajan 38 tuntia viikossa, mutta muutoin olenkin tässä koko kesän saanut vain lomailla. Ilman tuloja tosin, koska sähläsin vähän Kelan kanssa. Minähän pääainetta vaihtaneena en ollut tajunnut ilmoittaa Kelaan mitään, koska papereissa luki aina kuitenkin vain humanistinen tiedekunta, ei mitään mainintaa pääaineesta. Aasian tutkimuksen opiskelijoilla on kuitenkin pidennetty enimmäistukikuukausiaika, koska opiskeluaikakin on sen verran pitkä. Sain siis pyöritellä taas lomakkeita oikein olan takaa, mutta onneksi tosiaan sain tarvittavat todistukset siitä, milloin olen pääainetta vaihtanut, joten loppu hyvin kaikki hyvin! Kuukaudet pitäisi riittää valmistumiseen asti, mutta kesätuet jäi nyt sitten hakematta. No, saanpahan siis lomailla.

Jäljellä olevat lomaviikot aion katsoa jalkapalloa (luulin että vihaan sitä, mutta se olikin aika viihdyttävää!), pelata Twilight Princessin loppuun (ok, enää Kanontorhvi a.k.a. Ganondorf jäljellä), lukea mangaa (hirveän hyödyllistä japanin harjoittelua, eikö?) ja Haruki Murakamin teoksen The Elephant Vanishes (koska luin vihdoin 1Q84:n loppuun!), pyörähtää Tallinnassa ja ehkä jopa nauttia vihdoin kesäsäistä.
Niin, ja täytellä niitä lomakkeita.