Se on ohi! Kioton yliopisto siis!
...ollut jo muutaman viikon.
Että tässä sitä taas lomaillaan. Vähän hassultahan tuo koko kevätlukukausi tuntui, kun luentoja oli vain kolmena päivänä viikossa ja satunnaisten pyhäpäivien ansiosta välillä oli pidempiäkin vapaita. Sainhan siinä sentään luuni kärrättyä Hokkaidolle ja takaisin, mutta nyt kun aikaa olisi ollut enemmänkin, niin arvatkaa kiinnostaako matkustelu yhtään?
No eipä juuri. Olen ihan poikki: helteet näin pidemmän päälle ihan oikeasti pistävät väsyttämään, ja viimeiset viikot Kyodaissa olivat aika rankkoja myös. Siispä päätinkin, että tämän loman matkailut saavat olla lyhyempiä Kansain alueen pyrähdyksiä. Haluan, että minulle jää tästä Kiotostakin sellainen fiilis, että oli aika hieno kaupunki eikä pelkkää puuduttavaa arkea! Lisäksi tässä lähistöllä on kaikkea muutakin, mitä on vielä näkemättä ja kokematta. Vähän varaslähtöä otettiinkin jo lomaa edeltävänä viikonloppuna ja suunnattiin Biwa-järvelle uiskentelemaan:
Omimaikon uimaranta Biwa-järvellä
en kestä näitä maisemia!
"minä poika roiskin, lammikossa loiskin, hiukan malttakaa... tulen kohta poiskin." minä siellä vasemmalla pulikoin, jos ette tunnistaneet...
Ostin kuin ostinkin silti myös JR:n Seishun 18 -lipun, jolla siis voi viitenä päivänä tietyn rajoitetun ajan käyttää JR:n pikajunia sekä paikallisjunia (快速 ja 普通) niin paljon kuin ehtii. Lienee sanomattakin selvää, että nuo eivät ole niitä nopeimpia junia, joten suosittelen pidempiä reissuja vain jos hermot ja kroppa kestää.
Omat hermoni kestivät yllättävän hyvin viime perjantain Ise-katastrofin:
Lähdettiin kaverini kanssa päiväreissulle Iseen, tarkoituksena vilkaista paikallisia nähtävyyksiä ja nautiskella rannikkomaisemista. Junamatka paikan päälle kesti kai lähemmäs 4 tuntia, ja edellisenä yönä olin nukkunut ehkä noin 2 tuntia. Lisäksi en oikein ollut ehtinyt syömään. Samoista ongelmista kärsi myös kaverini, minkä lisäksi tämä kuumuus (hellettä joka päivä, pahimmillaan lähes 40 astetta) oli ilmeisesti liikaa, sillä ennen kuin olimme ehtineet edes syömään, piti kaverille soittaa huonon olon takia ambulanssi.
Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja levolla, eikä sairaalalaskukaan ollut mahdoton (ja mennee toki myöhemmin matkavakuutuksen piikkiin). Ja tulipahan nähtyä japanilainen sairaala. Iseä sen sijaan ei tullut juuri nähtyä, ja kotimatka kesti yhden junan missaamisen takia yhteensä sellaiset 6 tuntia. Suurempia traumoja itselleni ei jäänyt ja kaverikin selvisi hengissä ja on jälleen matkustuskunnossa, mutta täytyy sanoa, että kyllä tuo junissa istuminen pidemmän päälle sattuu selkään!
Uusintayritys olisi joka tapauksessa luvassa ensi viikonloppuna, ja tällä kertaa varattiin jopa hostelli, jottei tarvitse sitten saman päivän aikana puksutella liian monta tuntia, vaan välissä voi vähän levähtääkin.
toistaiseksi ainut kuva Isestä, Doutor-kahvila sairaalassa
Tässä välissä ehdin pyörähtää Nagoyassa leikkimässä muutaman tunnin Liisan kanssa, joka oli sinne lennähtänyt Sapporosta päiväksi, jotta pääsisi sitten lentelemään takaisin Suomeen. Porukkaa on lennähdellyt tässä kuluneiden viikkojen aikana takaisin kotimaihinsa, ja aivan pian sama homma on minullakin edessä!
Tänään kävinkin taas pitkästä aikaa ihanalla kunnantalolla (区役所) hoitamassa muuttoilmoitukseni, viimeisen terveysvakuutuksen (国民健康保険) sekä eroamassa eläkejärjestelmästä. Tuo viimeisin noista oli ihan turha juttu muutenkin, koska opiskelijana ei tietenkään tarvinnut mitään maksaa, mutta liittyä piti silti. Ilmeisesti jotkut ovat onnistuneet moisen välttämään, mutta itse en siinä onnistunut. No jaa, eipä tuosta nyt suurta vaivaa ollut.
Ainakin täällä paikallisella kunnantalolla (左京区役所) on oikein mukavaa ja auttavaista henkilökuntaa, joten vaikka virastoasiointia inhoankin, ei tuo reissu tälläkään kertaa mikään kaamea ollut. Helppo homma oikeastaan.
Paluupäivääni on enää 10 päivää, joten olen aloittanut myös nämä tärkeät puuhat:
vähän epätarkka kuva, ehkä parempi niin, ettepähän näe mitä kaikkea olen ostanut...
Tänne tullessa minulla oli vain tuo iso punainen matkalaukku, mutta tiesin kyllä että joudun hankkimaan toisen laukun lisäksi. Tavaroiden postittaminen Suomeen kun ei ole ihan ilmaista puuhaa, ei edes halvimmalla laivarahdilla. (Jota kyllä monet käyttävät mm. kirjojen postittamiseen, kirjojen postittaminen kun on vieläpä muuta tavaraa halvempaa.) Lisälaukku Finnairilla maksaa netissä ennakkoon maksettuna 60 euroa, ja laukun saa pakata 23 kiloon asti, joten tämä on fiksuin veto omalla kohdallani! Näyttää jopa siltä, etten joudu postittamaan lopulta mitään. Tosin saa nähdä, vielä on tosiaan 10 päivää aikaa...
Täällä pitäisi vielä hoitaa muutamat apuraha- ja pankkiasiat, joista osa jää ensi viikolle typerien aikataulujen takia, sekä kirjastokortin ja opiskelijakortin palautus ja... jospa siinä olisi kaikki?
Viimeisen Japani-yöni aion viettää hotellissa Kioton juna-asemalla, josta sitten aamulla kärrään itseni Haruka-junalla lentokentälle. Katsotaan, jos sitä ennen tulisi vielä kirjoiteltua viime hetken reissailuista - vielä on neljä viidestä seishun-junalipun leimoista käyttämättä, joten pakko on reissata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti