lomalomalomalomalomaloma

Tuliko otsikosta selväksi? Se on vihdoin täällä!
En voi vieläkään uskoa, vaikka viimeinen kokeeni oli jo viikko sitten ja viimeinen sakubun-dedis lauantaina.

Tuntuu, että tässä on eletty yhtä koe- ja esseekautta mid termin paikkeilta asti. Täällä kun nuo puolivälikokeetkin monet olivat laajudeltaan ja rakenteeltaan ihan samanlaisia kuin loppukokeetkin, ja minulle jo lyhyehköjenkin esseiden kasaan raapiminen tuottaa usein suurtakin tuskaa. Että hip hei vaan sitten kun edessä on gradu... (tosin voitteko kuvitella, olen mukamas kehitellyt päässäni jonkinlaista graduaihetta!)
Kaiken lisäksi Kioto talviaikaan on kaikkea muuta kuin kaunis ja miellyttävä. Varoituksen sanana vaan kaikille: täällä sataa aina. Ja on kylmä.

Huomenna (teknisesti ottaen tänään) aion kuitenkin ilmeisesti suunnata tsekkaamaan, josko Tokiossa paistaisi aurinko! Ehkä voisin siis pikkuhiljaa pakata reppuni, näin hyvin kun olen taas reissujani suunnitellut. Jonkinmoista unettomuutta ja lomastressiä on ollut liikkeellä, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei ihan koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain.

Lentoliput Okinawalle on kuitenkin takataskussa, liput Cirque du Soleil'n esitykseen Fukuokaan odottelevat kaverin takataskussa, muutama kaveri tulee Suomesta moikkaamaan seuraavien kuukausien aikana ja muutkin lomasuunnitelmat ovat edes pikkuisen saaneet tulta alleen. Ulkomaanreissut tosin siirtynevät keväälle / kesälle.

Selasin tässä viime aikoina ottamiani kuvia saadakseni tähänkin pikapostaukseen vähän väriä, mutta aika heikosti on näemmä tullut räpsittyä... Tästä vähän lomatunnelmaa ja terkut Suomeen kuitenkin, ei pahemmin mainostusta täällä rajoiteta:

kiitos kaikesta, hiroshima

No niin, nyt kun Hiroshima-reissusta on kulunut kuukausi, voi siitä ehkä jo jotain kirjoittaakin! Niin valtava trauma jäi, ettei aiemmin pystynyt, heh heh.

Aloitetaanpa matkan kohokohdasta, joka oli ehdottomasti Miyajima! Ihan ilman sarkasmia tällä kertaa, sillä Miyajimasta tykkäsin oikeasti.

Vesitemppeleistä ei yleensä ole mitään hyvää sanottavaa, kiitos mm. Ocarina of Timen, mutta tämä　厳島神社 eli Itsukushima-jinja oli sen verran näyttävä paikka, ettei Kiotossa saatu temppeliähkykään sitä laimentanut! Kuuluu muuten UNESCO:n kulttuuriperintökohteisiin, kylläpäs näitä alkaa jo listalle kertyäkin.

Sattui onneksi olemaan aivan täydellinen aurinkoinen sääkin. Miyajima on saari, joten perille päästäkseen piti hypätä lauttaan. Ei se tainnut paljon maksaa kuitenkaan, terveisin aina yhtä täsmällinen matkaoppaanne! IC-korttia (eli ladattavaa matkakorttia) pystyi käyttämään lauttareissuunkin, joten ei voi summia muistaa...

Erityisen tärkeät kuvat paikan päällä syödystä diabetespommista eli paahdetusta ja jäätelöllä täytetystä melon pan -leivonnaisesta. Oli kyllä aika syntisen hyvää... ja vararengas sen kuin kasvaa!

ohjeet melon panin oikeaoppiseen syömiseen... jos ei keskity niin suattaapi roiskahtaa.

Naran peurat minulla on edelleen näkemättä, mutta Miyajimassahan näitä elukoita riitti myös! Olivat oikein ahneita ja suloisia. Yhteiskuvat niiden kanssa eivät ehkä onnistuneet ihan niin kuin piti, mutta pakko oli yrittää kuitenkin:

peurakamuu katsoo kanssain kuvia ja meitsi näyttää noita-akalta

nää on selvästi kokeneita taskuvarkaita...

siellä lepäilee muka viattomana!

design-ihme

Back to Hiroshima. Hotellimme sijaitsi oikein kivalla paikalla aivan Rauhanpuiston vieressä (Sunroute Hotel), ja hintaakin oli kahdelta yöltä per naama huiket 40 euroa suunnilleen.

"nigonigo" "aa, nigonigo" - saatiin ehkä paras huoneennumero

kauniit pappatakit kuuluivat varustukseen

Nähtävää riitti toki Hiroshiman puolellakin, mutta täytyy sanoa, että päivän tai parin reissu olisi varmaan silti ollut ihan riittävä. Meidän reissu kun kesti yhteensä sellaiset kolme päivää, koska saavuimme perille 25.12. joskus kahden aikaan päivällä (Kioto-Hiroshima väli matkattiin shinkansenilla, joka muuten oli aikamoinen pettymys sekin - mukavuudeltaan ei kyllä yhtään perus VR:ää kummempi ja hintakin aika törkeä [n. 11 000 jeniä], mutta nopeahan se toki oli), ja takaisin kohti Kiotoa suuntasimme vasta 27.12. lähempänä puolta yötä, ihanalla yöbussilla... Onneksi sää kuitenkin suosi, joten ympäriinsä käveleminen ei ollut mitenkään aivan karmaisevaa, kun maisematkin näyttivät tältä:

Tosin tietysti meidän tuuria, että Genbaku Dōmu näytti sitten tältä:

Oikeasti, minne tahansa Japanissa menenkin, on aina vastassa kunnostus- tai rakennustyöt! Jumalauta naapurissakin kunnostetaan Yoshida ryoun jotakin osaa... (no sitä kyllä sietääkin kunnostaa, ei hitto mikä läävä, niillä on takapihalla mm. kanoja ja emu.)

Kävimme myös katsomassa Rauhanpuistossa sijaitsevan atomipommimuseon, jossa sai kyllä ottaa kuvia, mutta en halua laittaa niitä tänne. Museo oli aika rankka, mutta suosittelen. Suosittelen tosin varautumaan myös hiton huonoon ilmastointiin - se yhdistettynä mm. kuviin ihmisistä joiden iho sulaa sekä yleiseen ahdistukseen siitä miten mätä ihmiskunta on voipi saada aikamoisen pahoinvoinnin aikaan.

random söpö kahvila Rauhanpuiston vieressä, ei käyty tosin, koska oli turhan viileä sää

Tästä vielä vähän joulutunnelmia, kukapa ei haluaisi fiilistellä näin tammikuun loppupuolella, eh. Noita jouluvaloja oli Hiroshimassa aivan älytön määrä, toinen toistaan överimpiä... Jouluhan on täällä siis sellainen pariskuntajuhla, jouluaattona kuuluu syödä kakkua sen oman mussukan kanssa. Hrrh. Mainitsinkohan jo, että itse taisin viettää jouluaattoillan jollain Kioton keskustan klubilla, enkä muuten yleensä ikinä käy klubeilla.

Mutta moottoripyöräilevä joulupukkiarmeija sentään piristi iltaa!

No niin. Kuten edellisen postauksen loppupuolella mainitsin, Hiroshima oli matkakohteena kaikista näistä kauniista kuvista huolimatta aika karmiva. Kaupunki itsessään oli oikein kivannäköinen ja historiansa puolesta toki surullisen mielenkiintoinen... mutta ei helvetti millaista kohtelua saatiin osaksemme.

Ensinnäkin, monessa kahvilassa ja kaupassa ei meinattu saada palvelua ollenkaan. Myyjät ihan selvästi väistelivät katsetta, keskittyivät muihin työtehtäviin tai palvelivat muita asiakkaita. Kylmää kohtelua, mutta sitä nyt saa välillä osakseen missä vaan...

Yhtenä iltana mentiin syömään yakinikua, ja palvelu oli kyllä niin ala-arvoista, että melkein teki mieli poistua ovet paukkuen... mutta sitähän siinä varmaan kovasti yritettiinkin saada meidät tekemään, joten jäätiin syömään kuitenkin.
Ensin tilattiin ruoat. Japaniksi tietenkin kun sitä mukamas sen verran osataan. Tilauksen jälkeen tarjoilija kysyi englanniksi, että puhunko japania. Vastasin japaniksi, että joo, ja olin ehkä jokseenkin hämmentynyt, kun vastahan me tilattiin ne ruoatkin. Sitten tarjoilija esitti jatkokysymyksen oikein nyrpeä ilme naamallaan: "Ai vähän vain?" (ちょっとだけ？) Vastasin, että no ei kun ihan luulen osaavani kyllä jonkin verran. Ja vaikka nyt en todellakaan mikään huipputason mestari olekaan, niin ehkä sen verran uskallan sanoa, ettei ääntämykseni aivan perseestä ole kuitenkaan.
Tämän hämmentävän tilanteen jälkeen tarjoilija poistui.

Ruoat sentään saatiin ihan tilauksen mukaisesti. Mutta hämmentävät tilanteet eivät toki loppuneet vielä: kaverini halusi käydä vessassa ja meni sitten kohteliaasti henkilökunnalta kysymään, että missähän sellainen mahtaa olla. Vastaukseksi sai kiusallisen tarjoilijoiden välisen katseidenvaihdon jälkeen, ettei sinne voi mennä, koska se on tukossa. Joten ei auttanut kuin palata takaisin pöytään. Meni hetki, ja joku toinen tarjoilija tuli ilmoittamaan, että kyllä sinne oikeastaan voi mennä. Eikä vessassa sitten mitään vikaa ollutkaan.

Kauheasti ei tehnyt mieli jäädä hengailemaan pidemmäksi aikaa ko. mestaan, joten syötiin aika nyrpeinä ja poistuttiin jokseenkin vittuuntuneina.

penkki. ihan vaan siksi, että harvemmin joulusää on tällainen!

Reissu huipentui siihen, kun viimeisenä iltana istuimme kahvilassa. Viereisessä pöydässä vasemmalla istuskeli ikivanhalta ja hiukan skitsofreeniseltä vaikuttava mummeli. Mikäli oli paikallinen, oli taatusti saanut aikanaan kokea pommituksen. Ja oikeanpuoleisessa pöydässä istui papparainen, josta ei oikein osannut sanoa oliko humalassa vai ei. Mutta joka päätti sitten yhtäkkiä alkaa jutella meille englanniksi. Onneksi sentään myös kysyi, mistä olemme kotoisin, joten päästiinpähän sanomaan että Suomesta. No, eipä se pappaa estänyt jatkamasta juttuaan, joten sieltähän sitten tuli elämäntarina vauva-ajoista asti, siitä kuinka hän oli parin kuukauden ikäisenä vauvana selvinnyt pommituksesta, mutta oli menettänyt molemmat vanhempansa ja jäänyt orvoksi.

Jep. Tämän episodin jälkeen päätettiin mennä viettämään loppuiltaa hotellin aulaan, ennen kuin suunnattiin yöbussiin. Ei ollut mikään erityisen miellyttävä kokemus puksutella ties kuinka monta sataa kilometriä bussissa, jossa vähän väliä sai havahtua hemmetin pitkiin kuulutuksiin kaikista mahdollisista turvaohjeista ja säännöistä ynnä muusta. Matka myös kesti reilut kahdeksan tuntia, apua...

paras reissu ikinä, ei edes pääty koskaan!!

Että sellainen reissu. Jäi vähän sellainen fiilis, että enpä taida toiste tulla, jos vain tämän valkoisen naaman takia minua kohdellaan kuin olisin itse käynyt henkilökohtaisesti jysäyttämässä atomipommin.

Vielä viikko jäljellä, ennen kuin seuraava loma alkaa - ja tällä kertaa ihan oikea kahden kuukauden kevätloma! Edelleenkään eivät lomasuunnitelmat ole kovin konkreettisesti edenneet, koska matkalippuja tai majoituksia en ole näin aikaansaavana ihmisenä vielä varannut minnekään... mutta tarkoitus olisi täällä Japanin sisällä päätyä ainakin Tokioon, Sendaihin, Fukuokaan ja Okinawalle! Ja näistä lähialueista Osakaan ja Naraan. Osakassa olen toki käynytkin muutaman kerran, lähinnä shoppailemassa ja vähän luistelua katsomassa. Mutta nyt kun kerta asun Aasiassa, niin olisi todellakin tarkoitus käydä muissakin maissa! Kiinnostaisi ainakin Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong, ja esim. kaikki. En vain ihan liikaa ole lämmennyt ajatukselle yksin matkustamisesta, joten pitää nyt katsoa, minne saan houkuteltua matkaseuraa ja milloin.

Sitä ennen to do -listalla tosin on valitettavasti vielä pari esseetä, muutama koe, ja toivottavasti nyt vihdoin ja viimein elämäni viimeisin sakubun!

明けましておめでとう

No niin, olen minäkin nyt sitten kunnostautunut viimekerrastaonkinaikaa-bloggaajana! Joulukuun saldo näyttää olleen yksi (1) postaus. Maisematkin ovat ehtineet muuttua tästä...

Kiyomizu-dera ruska-aikaan, kansallisena vapaapäivänä, trauma jäi, en suosittele.

...tähän:

Tai siis ehtivät muuttua uudenvuodenpäivänä, koska oikeasti tuo lumi on kyllä sulanut jo aikaa sitten pois ja nyt taas tarvotaan koleassa vesisateessa. Koristelen tämän postauksen silti talvimaisemilla, koska onhan se nyt suomalaisesta hemmetin hienoa kerrankin elämässään nähdä lunta!

Vuoden vaihtumista vietin siis Suomi-porukalla, kun kavereita Sapporosta, Izumosta ja Soulista asti suuntasi tänne Kiotoon sitä kanssani juhlimaan. Suunnitelmat olivat luokkaa "varmaan mennään jonnekin syömään ja juomaan", mutta sehän oli tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun porukka koostui viiden hengen joukosta - yritäpä sellaisella porukalla päästä ex tempore esimerkiksi viinibaariin, ei muuten onnistu.

Kaikki matkaoppaat näyttävätkin väittävän, että uusi vuosi on oikein mahdollisimman huonoa aikaa matkustaa Japanissa. Sitä ensinnäkin vietetään täällä perinteisesti perheen kesken, minkä lisäksi monet nähtävyydet ja ravintolat ovat kiinni. Näistä kauhukuvista huolimatta yllättävän moni kauppa ja ravintola Kioton keskusta-alueella onneksi oli auki, ja tietenkin temppeleillä pääsee myös käymään. Joten vältyttiin lopulta myös tältä ravintolalta:

Lockup voi saatana

...vaikka hissi kovasti aina halusikin pysähtyä 6. kerroksessa. Päädyttiin tosin samaisen rakennuksen (sijaitsee ihan Sanjon sillan kupeessa Kawaramachin puolella) 8. kerrokseen, ellen sitten muista väärin, saattoi se olla 7. kerroskin. Kuten sanoin, en taida ikinä ryhtyä pitämään mitään varsinaista matkustelublogia, koska muistini ja kuvataltiointini on tätä luokkaa, heh. Ihan kelvollinen mesta oli kuitenkin! Kahden tunnin "syö ja juo niin paljon kuin haluat" -diilin aikana saatiin kumottua tuoppi jos toinenkin ja syötyä hitosti parsaa. Jatkoille olikin hyvä sitten suunnata hiukan tyyriimpään paikkaan, josta sai kuitenkin hyvää viiniä ja tonnin juustot. Kolmannesta jatkopaikasta en edes kerro, oli sen verran jäätävä.

Loma kokonaisuudessaan kesti huikeat 10 päivää. Täällä käydään iloisesti koulua myös jouluaattona ja joulupäivänä nimittäin. Itse tosin saatoin hiukan ottaa omaa lomaa tuossa joulupäivän paikkeilla. Pahemmin luentoja ei tosiaan kannata skippailla täällä, läsnäolosta ollaan melkoisen tarkkoja, mutta minä olenkin tunnollisesti istunut lähes jok'ikinen kerta kaikista tylsimmilläkin luennoilla, että voipi tässä loppuvaiheessa pikkuisen keventää.

Varsinainen kevätloma alkaakin jo vajaan kuukauden päästä - tähän tietoon viimeisin kokeeni on 3.2.! Kevätloma kestääkin yhteensä sellaiset kaksi kuukautta, mutta siitä huolimatta tuntuu, ettei aika tule mitenkään riittämään kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä. Haluaisin mm. heittää kolme ulkomaanmatkaa, mutta taidan joutua karsimaan. Onhan minulla lomaa sitten tietenkin myös elokuussa (ja syyskuussa, jos niin pitkäksi aikaa jään), mutta siihen aikaan vuodesta taitaa eteläisemmissä paikoissa kiertely olla tuhoon tuomittu yritys...

Loppuesseitä vältelläkseni rustailen seuraavan postauksen jouluisesta Hiroshiman-matkastani, joka oli aivan kamala varsin mielenkiintoinen. Ihan näin ennakkovaroituksena jo nyt: älkää jumalauta ikinä menkö Hiroshimaan. Huh. No ei, kyllä siellä näkemisen arvoista settiä on, Miyajima erityisesti, mutta ihmiset, ne ihmiset... Siis jos haluat valkoihoisena päästä kokemaan, miltä aito rasismi tuntuu, niin sinne vuan!

mid term hell

Päässä pyörii Chopinin säveliä ja täydellisiä piruetteja, mutta silti pitäisi nyt kovasti yrittää keskittyä koulunkäyntiinkin. Valitettavasti tämä opiskelu täällä aika ajoin todellakin tuntuu koululta eikä yliopistolta, liekö pakollisella läsnäololla jotain tekemistä asian kanssa...

Syyslukukausi on siis jo puoliksi takana, mikä valitettavasti tarkoittaa pahamaineista mid term -kautta. Eli siis esseitä ja kokeita toisensa perään, joskaan minulla ei tässä puolivälissä onneksi ole mitään aivan valtavia töitä - loppuesseitä ja -kokeita innolla odotellessa siis. Silti hajoilen mm. kirjallisuusesseen suunnittelun kanssa, ja maanantaina olisi myös kielioppikokeen vuoro, koealueella on noin miljoona rakennetta. Kaikkea tätä vältelläkseni kertoilen tähän väliin päivitetyt näkemykseni tämänhetkisistä kursseistani!

***

Tässäpä taas tämä listaus japanintunneistani. Jokainen oppitunti on kestoltaan 90 minuuttia, ja maksimissaan näitä saa valita 6 + kanjikurssin, eli jos todella haluaa niin 7 x 90 min japania on ihan mahdollista. Minulle tämä viisi taitaa olla suunnilleen sopiva määrä, ja kuten näkyy, kanjikurssia en valinnut. Välillä todellakin ahdistaa, miten huono olen lukemaan (ja kirjoitustaitoni on olematon), mutta siitä ehkä lisää myöhemmissä ulinoissa.

文法　= kielioppi : Yksi lempparikursseistani edelleen. Opettaja on mukava, oppikirja on hyvä ja tuntien rakenne on maailman yksinkertaisin: käydään opettajan johdolla läpi uudet rakenteet ja muodostetaan niistä sitten esimerkkilauseita. Mukavinta tällä kurssilla on, etten ainakaan koe itse minkäänlaista painetta. Ei ole maailmanloppu, jos ei osaa selittää omalle kohdalle osunutta rakennetta tai jos ei osaa lukea jotakin kanjia (yleensä tosin on furiganat). Kurssilla käytettävä kirja on nimeltään どんなときどう使う日本語表現文型５００, joka sisältää N3, N2 ja N1 -tasojen kielioppirakenteet. Suosittelen hankkimaan omaksi, jos 2500 jeniä ei tunnu liian pahalta.

メディア聴解 = mediakuuntelu : Tämäkin on ihan jees, mutta jos haastetta kaipaa, niin tämä on luultavasti monille HY:n kurssit käyneille varsin helppo. Minulle taso on ihan sopiva, ei liian vaikea, mutta uutta sanastoa kuitenkin oppii ja ehkä jonkin verran jopa oppii poimimaan nopeastakin puheesta niitä oleellisimpia sanoja ja ilmaisuja. Tunneilla käytetään oppikirjaa, mutta katsotaan myös suunnilleen joka toinen viikko jokin lyhyehkö asiaohjelma (tosin melko kevyttä settiä, ei mitään tiukkoja talousuutisia esimerkiksi), josta pidetään samalla koe. Koetta varten on kuitenkin aina edellisellä tunnilla saatu sanalistat, jotka helpottavat kuuntelua. Käytössä on 聞いて覚える話し方日本語生中断　-niminen kirja, jonka mukana tulee CD:n lisäksi myös kuuntelutehtävien tekstit. En ehkä muuten olisi ostanut, mutta kurssin keskeyttänyt kaveri myi minulle hiukan edullisemmin tämän. Uutena maksaa 2200 jeniä.

論述文読解 = akateeminen luetunymmärtäminen : Ihan perseestä. En osaa tarkalleen sanoa miksi, mutta jostain syystä tällä kurssilla istuessa on jatkuvasti epämiellyttävä fiilis. Luettavat tekstit eivät ole kovinkaan vaikeita, mutta tehtävät ovat vähintäänkin turhia ja välillä (yleensä) en vain tajua. mistään. mitään. vitt... Kurssilla hinkataan yllättävän paljon kielioppia, tuntuu että tämä on ihan täyttä syntaksia koko kurssi. En oikein saa mitään irti, mutta istun jumalauta loppuun asti! Kirjaa en todellakaan ostanut omaksi, vaan kopioin ensimmäiset 4 kappaletta, jotka syyslukukaudella syynätään läpi.

読解・文法 = luetunymmärtäminen + kielioppi : Pidin tätä työläänä ja haastavana, mutta liekö ollut vain alkukankeutta, sillä tykästyin tähän kurssiin todella! Ainut miinuspuoli on kellonaika (perjantaina 8.45 - 10.15). Opettaja on ihan huippuhyvä ja mukava, koen että tällä kurssilla oikeasti oppiikin jotain. Viikoittain pidetään oppitunnin alussa pieni sanakoe, joka tarkistetaan yhdessä. Pari kertaa kurssin aikana pidetään sitten isompi sanakoe, jonka opettaja tarkistaa, mutta jos pikkukokeet on jaksanut vääntää, niin isompi ei pitäisi enää olla mikään ongelma. Tällä kurssilla sanavarasto ja kanjien lukutaito kasvaa kuin itsestään!

作文 = esseekirjoitus : Aahh sakubun... Niiden kirjoittaminen ei ole koskaan kivaa, mutta 4/6 on jo takana ja viimeiset kaksi pitäisi vääntää tämän kuun loppuun mennessä ilmeisesti. Sakubunit kirjoitetaan koneella ja lähetetään sähköpostitse opettajalle, joka lähettää ne kommenttien ja korjausten kera takaisin. Yleensä aikaa kirjoittaa on suunnilleen viikko, teema annetaan siis valmiiksi, mutta melko vapaasti pystyy silti valitsemaan aiheensa. (Tosin seuraavaksi taitaa olla luvassa mielipidetekstin kirjoittaminen jonkin toisen tekstin pohjalta.) Oppitunneilla käydään läpi kaikenlaisia ilmaisuja ja rakenteita, joihin omissa teksteissä kannattaa kiinnittää huomiota, ja lisäksi luetaan muiden kirjoittamia tekstejä - ei siis kaikkien eikä joka kerta, vaan opettaja valitsee tekstit, joita kaikki sitten saavat lueskella ja kommentoida. Heh heh arvatkaa kenen teksti pääsi kurssin alussa ensimmäisenä syynättäväksi...

Sitten onkin vuorossa kuinepit! Vaikka sitä kurssin nimen perusteella ei voikaan päätellä, niin oikeasti nämä kaikki kyllä pyörivät melko vahvasti Japaninkin ympärillä, että myös pääaineopiskelijoille täältä jotakin tarjontaa löytyy.

Topics in Human Geography
"Siis todella perustason kurssi, ei mitenkään erityisen haastava. Ihan mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä tarjoa hirveästi mitään uutta - toisaalta luulisi ainakin olevan helppo!" Näin arvioin tätä kurssia lukukauden alkupuolella, eikä mielipiteeni oikeastaan ole muuttunut mihinkään suuntaan. Helpohko, tylsähkö, mutta silti ihan ok kurssi. Pari kirjoitelmaa on pitänyt väännellä, muutama viikko sitten oli välikoe, ja kurssin lopussa pidetään jonkinmoinen väittelytilaisuus.

Introduction to Anthropology
Riippuu aika paljon fiiliksestä, viihtyykö näillä tunneilla vai ei. Toisaalta on ihan mielenkiintoista "keskustella" useiden muiden kulttuurien edustajien kanssa mm. saman sukupuolen välisestä avioliitosta, perhekäsityksistä, miesten ja naisten rooleista ja niin edelleen. Toisaalta tuo sana keskustella on lainausmerkeissä siksi, että eräiden kulttuurien edustajat eivät koskaan osaa ilmaista mielipiteitään, mikä on ihan hiton ärsyttävää. En hirveästi arvosta myöskään sitä, että kurssia varten piti liittyä Google+ -keskustelufoorumiin. Mutta noin yleisesti ottaen ihan jees kurssi, ja opettaja on mukavan ja reilun oloinen myös. 22. päivä on nomikai (= yhdessä kapakkaan) suunnitteilla kurssilaisten ja opettajan kanssa, koska 23. päivä on vapaapäivä eikä siis tarvitse huolehtia siitä, millainen fiilis illan jälkeen on... Tällä kurssilla ei ole väliesseitä eikä -kokeita, loppuessee pitänee vääntää joskus tammikuussa.

Art, Culture and Technology
Joo siis älkää ottako tätä kurssia, ihan hirveä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla tunnilla tapahtuu, koska opettaja muuttaa mieltään jatkuvasti. Väkisinkin tulee sellainen olo, että ihan turha mihinkään on edes leikillään panostaa, kun seuraavalla viikolla koko homma on kuitenkin heitetty roskakoriin. Kurssilla on tähän mennessä pitänyt mm. vääntää miljoona PowerPointia, joita ei ole koskaan "päässyt" esittämään, pyöriä high speed cameran edessä, yrittää keksiä ~mielenkiintoinen tarina~ tuulen ja ukkosen jumalasta... Kerran piti myös vääntää Photoshopia ja AfterEffectiä hyödyntämällä animaatio, sekin oli niin turhaa kuin olla ja voi, ja kaiken lisäksi siis kotitehtävänä. En enää ikinä halua nähdä kuvaa Fuujinista ja Raijinista. Toisaalta ainakin tunnistan nyt varmaan jonkin verran Rimpa-taidetta, niin hyödyllinen taito kuin se onkin.

Understanding Education, Human Lives and Culture from Philosophical and Sociological Perspectives
Tämä on vaikea! Oikeasti, älyllisesti haastava. Sellainen kurssi, jolla koen taas olevani aivan saakelin tyhmä ja yliopistoon soveltumaton mato... Otsikosta voisin painottaa tuota sanaa philosophical. Jos filosofian kokee omakseen, niin tämä on varmasti hyvä kurssi. Minulle tämä on vaikea, toisaalta kuitenkin mielenkiintoinen. Kurssin kaksi ensimmäistä opettajaa olivat ihan huippuhyviä tyyppejä. Sen sijaan kun kuvioihin astui kolmas (ja viimeinen) opettaja, tuntui koko homma lässähtävän aivan täysin. Yhtäkkiä ollaankin taas kuivilla luennoilla syynäämässä taulukoita.

Introduction to Classical Japanese Literature
Puuduttavan tylsä. Tosin olen kuullut sellaisiakin villejä mielipiteitä, että tämä on jokin paras kurssi ikinä. Eli ehkä en siis vain kuulu kohderyhmään. Ihan tyypillistä kirjallisuusanalyysiä tämä on, raiskataan pilkkuparkaa niin ettei jäljelle jää kuin paha olo... En ole jostain syystä koskaan ollut kovin innostunut kirjallisuuden opiskelusta, vaikka pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta. Jotenkin sellainen ylianalysointi vain saa minut kiristelemään hampaita ja tekisi mieli huutaa että antakaa niiden tekstien olla rauhassa. Että sellaista. Jostain syystä en kuitenkaan ole ihan täysin paska tässä hommassa yleensä, joten jospa tuon 10-sivuisen esseenkin saisin väännettyä vaikkapa klassisia runoja analysoimalla, hyi helvetti.

Social Science Research Methods in Education I
Tykkään tästä! Kaikki kivat kurssit ovat kasaantuneet perjantaille (kaksi kivointa japaninkurssia ja tämä), mikä on toisaalta hyvä, koska muuten varmaan entistä enemmän nyppisi olla myös perjantait koulunpenkillä. Tällä kurssilla luetaan paljon artikkeleita japanilaisesta koulusysteemistä, artikkelista on aina vastuussa pienryhmä, joka valmistelee tiivistelmän, esitelmän ja keskustelukysymyksiä. Oman osuuteni hoidin jo kurssin alkupuolella. Tässä puolivälissä piti myös kirjoittaa 5-8 sivun essee, sekin artikkelin pohjalta. Isompana tehtävänä on sitten kirjoittaa havaintonsa ala-astevierailusta, joka toteutettiin eilen! Voi hyvänen aika, se oli oikeasti aika hauskaa. Itse pääsin seuraamaan kolmosluokkalaisten oppitunteja, ja nämä 8-9-vuotiaat skidit olivat kyllä aivan ihastuttavia! En ole mitenkään erityisen lapsirakas ihminen, mutta nämä naperot olivat oikeasti kivoja ja ihan superinnoissaan siitä, että olin siellä vierailulla. Meluisia ja välittömiä, roikkuivat vaatteissa ja kyselivät kaikkea lempiruoasta siihen, että onko minulla poikaystävää. Se on tuo ikä se... Eli juu, suosittelen tälle vierailulle osallistuvia henkisesti (ja ehkä sanastollisesti) valmistautumaan vastailemaan kaikkeen mahdolliseen lempiväristä lempifutispelaajaan. Ainakaan omalla kohdallani vierailu ei todellakaan ollut vain mitään sivusta seurailua, vaan nämä ipanat oikeasti tunkivat lähelle!

***

Huh! Kaiken tämän informaatiotulvaan on aiheellista päättää postaus loppukevennykseen ja esitellä teillekin jokavuotinen Kumano dormin hullujen toteuttama perinne: kellotornin valtaus!

että sellaiset näkymät pääkampuksella sitten