lomamuisteluita ja kevätkuulumisia

Ja niin vain se loma jo loppui täälläkin - kuukausi sitten. Tämä bloggaaminen ei ehkä ole ihan se "mun juttu", koska nähtävästi en osaa yli vuotta bloggailla säännöllisesti... 申し訳ございません。
Opinnot ovat lähteneet käyntiin aika nihkeästi, sillä tämän kevään kurssitarjonta ei oikein miellyttänyt. Kaikenlaisen vatvomisen ja sähläämisen jälkeen ilmoittauduin lopulta yhteensä 10:lle kurssille, joista tosin vain 3 on japaninkursseja. Tämä saattaa kostautua myöhemmin Helsingin yliopistossa, sillä vielä on mahdotonta sanoa, riittääkö opiskelemani kurssimäärä korvaamaan viimeisen pakollisen japaninkurssin. Mutta valinnat on nyt lyöty lukkoon, joten enää on turha voivotella!

Arashiyaman ihanat apinat jotka muistuttavat Muumien esi-isiä!

Loman aikana oli tarkoitus käydä vaikka missä ja tehdä vaikka mitä, mutta lopulta lähiseutureissailun lisäksi pidempiä "kotimaanmatkoja" kertyi Tokion, Okinawan ja Fukuokan verran. Kyushu-reissu ei tuota Fukuokaa pidemmäksi päässyt venymään, kiitos aivan infernaalisen flunssan. Harmittaa vähän, mutta jospa tässä seuraavien kuukausien aikana ehtisi vielä reissata, opinnoista huolimatta. Kurssit tosin loppuvat elokuun alkupuolella ja Suomeen palajan näillä näkymin syyskuun alussa, joten vaihdon loppuvaiheilla on sentään vielä muutama kokonainen vapaa viikko. Onnistuin lisäksi järjestämään lukujärjestykseni niin, että sekä keskiviikot että perjantait ovat vapaita, joten viikonloppureissut, täältä tullaan! Joskus.

Nuuskamuikkunen lähtee etelään...

Asiaan! Tokiossa vietin vahingossa puolitoista viikkoa, sillä majoituin kaverini luona vanhoilla tutuilla Koenjin mestoilla. Lähinnä rentoa lomailua eli syömistä, ympäriinsä palloilua, shoppailua, angstaamista ja elämäntuskaa koska Japani välillä kauniisti ilmaistuna ketuttaa, iltaisin parasta viihdettä telkkarista (どうする、あき？！), vähän lisää shoppailua, ehkä hiukan izakayaa... Niin, ja käytiin myös katsomassa Muumit Rivieralla -leffa Shinjukussa. Se oli ehkä kuningas.

no nyt on tuttu talo!

tärkeintä Harajukussa.

vilkaistiin myös Yokohaman China Town

Tokiosta kotiuduttuani eräs kaverini Suomesta tuli tänne vierailulle. Ensimmäinen viikko pyörittiin Kioton seudulla, kunnes suuntasimme viideksi päiväksi Okinawalle - tosin vain Nahaan. Parin ensimmäisen päivän säätilatkin olivat oikein mukavia - jopa niin mukavia, että onnistuin polttamaan rintakehäni. Ikävästä ennusteesta huolimatta lopulta onneksi vain yksi päivä oli kokonaan sateinen, muutoin pystyi seikkailemaan ulkonakin. Loppureissusta päätimme käydä vielä Okinawan akvaariossa, joka sijaitsi parin tunnin bussimatkan päässä.

Viimeisenä päivänä sain sitten minäkin vielä flunssatartunnan, josta kaverini oli valitettavasti kärsinyt jo pidemmän aikaa. Siitä huolimatta solidaarisena ihmisenä vietin yön lentokentällä, sillä kaverini lento lähti seuraavana aamupäivänä Suomeen. Aikaa parantua oli onneksi viisi päivää ennen seuraavaa reissua, Fukuokaa.

Olin vielä puolikipeänä Fukuokan-reissun ajan, mutta wanhan ystäväni Liisan ja muutaman uuden tuttavan (Liisan Hokudai-kavereiden) seurassa pidennetty viikonloppu sujui oikein mukavasti. Reissun päätarkoitus oli käydä katsomassa sirkusta, eikä todellakaan tarvinnut pettyä, sillä Cirque du Soleil oli aivan mahtava!

Olin vähän haudutellut mielessäni, että olisin jäänyt kiertelemään Kyushulle, koska olisin mm. halunnut Beppuun. Ihan jo paikan nimen takia, heheh. Ei kuitenkaan lievästi flunssaisena ollut ihan fiilistä yksin matkusteluun, joten päätin sitten köyhtyä oikein kunnolla ja hurauttaa shinkansenilla takaisin. Kerranhan sitä vain eletään... ja loppuelämä maksellaan opintolainaa, heh.

Kiotokin on onneksi "ihan kiva" kaupunki. Välillä tämä tietysti tympii, kuten mikä tahansa pidemmän päälle. Mutta jos vähän jaksaa vaivautua, niin täältäkin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista (kuten Kibune ja Kurama ja aina yhtä ihana Arashiyama, josta pari kuvaa postauksen alkuun änginkin!) ja Osakaan pääsee helposti ja nopeasti näkemään suurkaupungin vilskettä, jos sellaista kaipaa. Siellä tulikin pyörittyä melko paljon, kun pari kaveriani Suomesta majoittui Umedassa intensiiviset kuusi päivää huhtikuun alussa. Vielä ensi viikon loppupuolella saan yhden kaverini tänne riesakseni, ja sitten pitääkin ehkä jo yrittää etsiä paikallisia kavereita... Niin varmaan joo.

matkalla Kibune-Kurama-reissulle

Kibune-maisemia

Kurama-maisemia

Jotenkin ehdin jo ajatella, että eihän sitä tullut lomalla tehtyä mitään ja että aina vain jumitan täällä, mutta muokattuani juuri jotakuinkin 100 kuvaa ajalta maalis-toukokuu taidan olla jokseenkin eri mieltä. On ollut pari mukavaa reissua, vuodenaika on vaihtunut talvesta kesään ja välissä ehti olla minimaalisen lyhyt kevät kirsikankukkineen. Kioton kevät tosiaan tänä vuonna oli kylmä ja sateinen, mutta viime viikot täällä onkin sitten paistateltu hellelukemissa ja auringostakin on jopa saanut nauttia!

Tässä vielä lopuksi muutamia keväisiä ja ehkä jopa kesäisiä kuvia:

onneksi sakura-aikana sattui olemaan pari lämmintäkin päivää

kylmä kevät ja putoilevia kirsikankukkia, apinat onneksi lämmittävät aina mieltä

tai sitten voi lämmittää toisiaan! en kestä, apinat on liian ihania... pakko spämmätä niitä siis joka väliin.

Osakan linna, tulipahan leikittyä turistia sielläkin

yhtäkkiä kesä! vappusää +28C.

lastenpäivän tunnelmia

Että tällaista tällä kertaa! Lupaan kertoa opinnoista seuraavaksi lisää, koska tämä nyt kuitenkin yrittää olla jonkin sortin vaihtoblogi.

Jospa seuravaa blogitaukokaan ei ihan kolmea kuukautta kestäisi.

lomalomalomalomalomaloma

Tuliko otsikosta selväksi? Se on vihdoin täällä!
En voi vieläkään uskoa, vaikka viimeinen kokeeni oli jo viikko sitten ja viimeinen sakubun-dedis lauantaina.

Tuntuu, että tässä on eletty yhtä koe- ja esseekautta mid termin paikkeilta asti. Täällä kun nuo puolivälikokeetkin monet olivat laajudeltaan ja rakenteeltaan ihan samanlaisia kuin loppukokeetkin, ja minulle jo lyhyehköjenkin esseiden kasaan raapiminen tuottaa usein suurtakin tuskaa. Että hip hei vaan sitten kun edessä on gradu... (tosin voitteko kuvitella, olen mukamas kehitellyt päässäni jonkinlaista graduaihetta!)
Kaiken lisäksi Kioto talviaikaan on kaikkea muuta kuin kaunis ja miellyttävä. Varoituksen sanana vaan kaikille: täällä sataa aina. Ja on kylmä.

Huomenna (teknisesti ottaen tänään) aion kuitenkin ilmeisesti suunnata tsekkaamaan, josko Tokiossa paistaisi aurinko! Ehkä voisin siis pikkuhiljaa pakata reppuni, näin hyvin kun olen taas reissujani suunnitellut. Jonkinmoista unettomuutta ja lomastressiä on ollut liikkeellä, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei ihan koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain.

Lentoliput Okinawalle on kuitenkin takataskussa, liput Cirque du Soleil'n esitykseen Fukuokaan odottelevat kaverin takataskussa, muutama kaveri tulee Suomesta moikkaamaan seuraavien kuukausien aikana ja muutkin lomasuunnitelmat ovat edes pikkuisen saaneet tulta alleen. Ulkomaanreissut tosin siirtynevät keväälle / kesälle.

Selasin tässä viime aikoina ottamiani kuvia saadakseni tähänkin pikapostaukseen vähän väriä, mutta aika heikosti on näemmä tullut räpsittyä... Tästä vähän lomatunnelmaa ja terkut Suomeen kuitenkin, ei pahemmin mainostusta täällä rajoiteta:

kiitos kaikesta, hiroshima

No niin, nyt kun Hiroshima-reissusta on kulunut kuukausi, voi siitä ehkä jo jotain kirjoittaakin! Niin valtava trauma jäi, ettei aiemmin pystynyt, heh heh.

Aloitetaanpa matkan kohokohdasta, joka oli ehdottomasti Miyajima! Ihan ilman sarkasmia tällä kertaa, sillä Miyajimasta tykkäsin oikeasti.

Vesitemppeleistä ei yleensä ole mitään hyvää sanottavaa, kiitos mm. Ocarina of Timen, mutta tämä　厳島神社 eli Itsukushima-jinja oli sen verran näyttävä paikka, ettei Kiotossa saatu temppeliähkykään sitä laimentanut! Kuuluu muuten UNESCO:n kulttuuriperintökohteisiin, kylläpäs näitä alkaa jo listalle kertyäkin.

Sattui onneksi olemaan aivan täydellinen aurinkoinen sääkin. Miyajima on saari, joten perille päästäkseen piti hypätä lauttaan. Ei se tainnut paljon maksaa kuitenkaan, terveisin aina yhtä täsmällinen matkaoppaanne! IC-korttia (eli ladattavaa matkakorttia) pystyi käyttämään lauttareissuunkin, joten ei voi summia muistaa...

Erityisen tärkeät kuvat paikan päällä syödystä diabetespommista eli paahdetusta ja jäätelöllä täytetystä melon pan -leivonnaisesta. Oli kyllä aika syntisen hyvää... ja vararengas sen kuin kasvaa!

ohjeet melon panin oikeaoppiseen syömiseen... jos ei keskity niin suattaapi roiskahtaa.

Naran peurat minulla on edelleen näkemättä, mutta Miyajimassahan näitä elukoita riitti myös! Olivat oikein ahneita ja suloisia. Yhteiskuvat niiden kanssa eivät ehkä onnistuneet ihan niin kuin piti, mutta pakko oli yrittää kuitenkin:

peurakamuu katsoo kanssain kuvia ja meitsi näyttää noita-akalta

nää on selvästi kokeneita taskuvarkaita...

siellä lepäilee muka viattomana!

design-ihme

Back to Hiroshima. Hotellimme sijaitsi oikein kivalla paikalla aivan Rauhanpuiston vieressä (Sunroute Hotel), ja hintaakin oli kahdelta yöltä per naama huiket 40 euroa suunnilleen.

"nigonigo" "aa, nigonigo" - saatiin ehkä paras huoneennumero

kauniit pappatakit kuuluivat varustukseen

Nähtävää riitti toki Hiroshiman puolellakin, mutta täytyy sanoa, että päivän tai parin reissu olisi varmaan silti ollut ihan riittävä. Meidän reissu kun kesti yhteensä sellaiset kolme päivää, koska saavuimme perille 25.12. joskus kahden aikaan päivällä (Kioto-Hiroshima väli matkattiin shinkansenilla, joka muuten oli aikamoinen pettymys sekin - mukavuudeltaan ei kyllä yhtään perus VR:ää kummempi ja hintakin aika törkeä [n. 11 000 jeniä], mutta nopeahan se toki oli), ja takaisin kohti Kiotoa suuntasimme vasta 27.12. lähempänä puolta yötä, ihanalla yöbussilla... Onneksi sää kuitenkin suosi, joten ympäriinsä käveleminen ei ollut mitenkään aivan karmaisevaa, kun maisematkin näyttivät tältä:

Tosin tietysti meidän tuuria, että Genbaku Dōmu näytti sitten tältä:

Oikeasti, minne tahansa Japanissa menenkin, on aina vastassa kunnostus- tai rakennustyöt! Jumalauta naapurissakin kunnostetaan Yoshida ryoun jotakin osaa... (no sitä kyllä sietääkin kunnostaa, ei hitto mikä läävä, niillä on takapihalla mm. kanoja ja emu.)

Kävimme myös katsomassa Rauhanpuistossa sijaitsevan atomipommimuseon, jossa sai kyllä ottaa kuvia, mutta en halua laittaa niitä tänne. Museo oli aika rankka, mutta suosittelen. Suosittelen tosin varautumaan myös hiton huonoon ilmastointiin - se yhdistettynä mm. kuviin ihmisistä joiden iho sulaa sekä yleiseen ahdistukseen siitä miten mätä ihmiskunta on voipi saada aikamoisen pahoinvoinnin aikaan.

random söpö kahvila Rauhanpuiston vieressä, ei käyty tosin, koska oli turhan viileä sää

Tästä vielä vähän joulutunnelmia, kukapa ei haluaisi fiilistellä näin tammikuun loppupuolella, eh. Noita jouluvaloja oli Hiroshimassa aivan älytön määrä, toinen toistaan överimpiä... Jouluhan on täällä siis sellainen pariskuntajuhla, jouluaattona kuuluu syödä kakkua sen oman mussukan kanssa. Hrrh. Mainitsinkohan jo, että itse taisin viettää jouluaattoillan jollain Kioton keskustan klubilla, enkä muuten yleensä ikinä käy klubeilla.

Mutta moottoripyöräilevä joulupukkiarmeija sentään piristi iltaa!

No niin. Kuten edellisen postauksen loppupuolella mainitsin, Hiroshima oli matkakohteena kaikista näistä kauniista kuvista huolimatta aika karmiva. Kaupunki itsessään oli oikein kivannäköinen ja historiansa puolesta toki surullisen mielenkiintoinen... mutta ei helvetti millaista kohtelua saatiin osaksemme.

Ensinnäkin, monessa kahvilassa ja kaupassa ei meinattu saada palvelua ollenkaan. Myyjät ihan selvästi väistelivät katsetta, keskittyivät muihin työtehtäviin tai palvelivat muita asiakkaita. Kylmää kohtelua, mutta sitä nyt saa välillä osakseen missä vaan...

Yhtenä iltana mentiin syömään yakinikua, ja palvelu oli kyllä niin ala-arvoista, että melkein teki mieli poistua ovet paukkuen... mutta sitähän siinä varmaan kovasti yritettiinkin saada meidät tekemään, joten jäätiin syömään kuitenkin.
Ensin tilattiin ruoat. Japaniksi tietenkin kun sitä mukamas sen verran osataan. Tilauksen jälkeen tarjoilija kysyi englanniksi, että puhunko japania. Vastasin japaniksi, että joo, ja olin ehkä jokseenkin hämmentynyt, kun vastahan me tilattiin ne ruoatkin. Sitten tarjoilija esitti jatkokysymyksen oikein nyrpeä ilme naamallaan: "Ai vähän vain?" (ちょっとだけ？) Vastasin, että no ei kun ihan luulen osaavani kyllä jonkin verran. Ja vaikka nyt en todellakaan mikään huipputason mestari olekaan, niin ehkä sen verran uskallan sanoa, ettei ääntämykseni aivan perseestä ole kuitenkaan.
Tämän hämmentävän tilanteen jälkeen tarjoilija poistui.

Ruoat sentään saatiin ihan tilauksen mukaisesti. Mutta hämmentävät tilanteet eivät toki loppuneet vielä: kaverini halusi käydä vessassa ja meni sitten kohteliaasti henkilökunnalta kysymään, että missähän sellainen mahtaa olla. Vastaukseksi sai kiusallisen tarjoilijoiden välisen katseidenvaihdon jälkeen, ettei sinne voi mennä, koska se on tukossa. Joten ei auttanut kuin palata takaisin pöytään. Meni hetki, ja joku toinen tarjoilija tuli ilmoittamaan, että kyllä sinne oikeastaan voi mennä. Eikä vessassa sitten mitään vikaa ollutkaan.

Kauheasti ei tehnyt mieli jäädä hengailemaan pidemmäksi aikaa ko. mestaan, joten syötiin aika nyrpeinä ja poistuttiin jokseenkin vittuuntuneina.

penkki. ihan vaan siksi, että harvemmin joulusää on tällainen!

Reissu huipentui siihen, kun viimeisenä iltana istuimme kahvilassa. Viereisessä pöydässä vasemmalla istuskeli ikivanhalta ja hiukan skitsofreeniseltä vaikuttava mummeli. Mikäli oli paikallinen, oli taatusti saanut aikanaan kokea pommituksen. Ja oikeanpuoleisessa pöydässä istui papparainen, josta ei oikein osannut sanoa oliko humalassa vai ei. Mutta joka päätti sitten yhtäkkiä alkaa jutella meille englanniksi. Onneksi sentään myös kysyi, mistä olemme kotoisin, joten päästiinpähän sanomaan että Suomesta. No, eipä se pappaa estänyt jatkamasta juttuaan, joten sieltähän sitten tuli elämäntarina vauva-ajoista asti, siitä kuinka hän oli parin kuukauden ikäisenä vauvana selvinnyt pommituksesta, mutta oli menettänyt molemmat vanhempansa ja jäänyt orvoksi.

Jep. Tämän episodin jälkeen päätettiin mennä viettämään loppuiltaa hotellin aulaan, ennen kuin suunnattiin yöbussiin. Ei ollut mikään erityisen miellyttävä kokemus puksutella ties kuinka monta sataa kilometriä bussissa, jossa vähän väliä sai havahtua hemmetin pitkiin kuulutuksiin kaikista mahdollisista turvaohjeista ja säännöistä ynnä muusta. Matka myös kesti reilut kahdeksan tuntia, apua...

paras reissu ikinä, ei edes pääty koskaan!!

Että sellainen reissu. Jäi vähän sellainen fiilis, että enpä taida toiste tulla, jos vain tämän valkoisen naaman takia minua kohdellaan kuin olisin itse käynyt henkilökohtaisesti jysäyttämässä atomipommin.

Vielä viikko jäljellä, ennen kuin seuraava loma alkaa - ja tällä kertaa ihan oikea kahden kuukauden kevätloma! Edelleenkään eivät lomasuunnitelmat ole kovin konkreettisesti edenneet, koska matkalippuja tai majoituksia en ole näin aikaansaavana ihmisenä vielä varannut minnekään... mutta tarkoitus olisi täällä Japanin sisällä päätyä ainakin Tokioon, Sendaihin, Fukuokaan ja Okinawalle! Ja näistä lähialueista Osakaan ja Naraan. Osakassa olen toki käynytkin muutaman kerran, lähinnä shoppailemassa ja vähän luistelua katsomassa. Mutta nyt kun kerta asun Aasiassa, niin olisi todellakin tarkoitus käydä muissakin maissa! Kiinnostaisi ainakin Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong, ja esim. kaikki. En vain ihan liikaa ole lämmennyt ajatukselle yksin matkustamisesta, joten pitää nyt katsoa, minne saan houkuteltua matkaseuraa ja milloin.

Sitä ennen to do -listalla tosin on valitettavasti vielä pari esseetä, muutama koe, ja toivottavasti nyt vihdoin ja viimein elämäni viimeisin sakubun!